Hehee, tiedättekö kuinka monta keskeneräistä tekstiluonnosta mulla on arkistossa (mm. se lupaamani tensegrity-juttu...) odottamassa inspiration hetkeä, että saisin ne valmiiksi... Iso osa jää ikuisiksi ajoiksi keskeneräisiksi aihioiksi, koska en löydäkään oikeaa kulmaa juttuun, kyllästyn aiheeseen ennen kuin juttu on valmis tai sitten jokin kiinnostavampi ja ajankohtaisempi aihe vie mennessään. Tällä huteralla aasinsillalla pääsettekin tällä kertaa sukeltamaan tarkemmin mun sekavaakin sekavampaan pään sisäiseen maailmaan...
Jostain syystä törmäsin jokin aika sitten netin miljooniin persoonallisuustesteihin ja aihetta käsitteleviin youtube-videoihin. Ne ovat parhaimmillaan todella kiinnostavaa luettavaa, ja pahimmillaankin kaikkine karmeine stereotypioineen yleensä edes jossain määrin viihdyttäviä. Yksi tunnetuimmista persoonallisuutta luokittelevista järjestelmistä on varmasti Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI, Myers-Briggs Type Indicator), joka on "psykologinen indikaattori, joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla." (Wikipedia) Wikipedian mukaan nämä neljä ulottuvuutta kuvastavat ihmisten asennetta ympäristöön (I, introvertti – E, ekstravertti), tapaa hankkia tietoa (S, tosiasiallinen – N, intuitiivinen), päätöksenteon perustetta (T, ajatteleva – F, tunteva), ja elämäntyyliä (J, harkitseva – P, spontaani). Testistä riippuen tulokset ilmoitetaan yleensä prosentuaalisina sijoittumisena näille akseleille, eli kukaan ihminen ei ole puhtaasti introvertti tai ekstravertti, ja kaikki me teemme päätöksiä sekä ajattelun että tunteen pohjalta. Olen tehnyt Myers-Briggs-testin moneen kertaan vuosien saatossa, ja muistaakseni aina tuloksena on ollut INFP (Introvert, iNtuitive, Feeling, Perceiving). Varsinkin introvertti-ekstrovertti-akselilla olen hyvin selkeä tapaus; viimeisimmän testin mukaan reilusti yli 80% introvertti! Netistä löytyy miljoonia meemejä, ohjeita jne. mm. otsikoilla "10 cool facts about introverts", "How to love an introvert" ja aina yhtä lohdullinen "No, you are not crazy, just introvert!" Suurin osa jutuista on hyvin kepeitä ja pintapuolisia yleistyksiä, mutta kyllä niissä yleensä on totuuden jyvänen mukana ja tunnistan kyllä itseni monesta. Vai miltä kuulostaa seuraava luennehdinta:
The Idealist – INFP Personality
"INFPs, like most introverts, are quiet and reserved. They prefer not to talk about themselves, especially in the first encounter with a new person. They like spending time alone in quiet places where they can make sense of what is happening around them. They love analyzing signs and symbols, and consider them to be metaphors that have deeper meanings related to life. They are lost in their imagination and daydreams, always drowned in the depth of their thoughts, fantasies, and ideas."
Testin pohjalta ei voi ennustaa ihmisten käyttäytymistä, mutta se antaa kuitenkin jonkilaista osviittaa ihmisten taipumuksista, vahvuuksista ja heikkouksista. Testillä on omat puolestapuhujansa, ja kriitikkonsa, enkä täysin maallikkona osaa ottaa kantaa sen oikeellisuuteen. Itse suhtaudun siihen lähinnä kiinnostavana spekuloinnin aiheena (olenhan aito INFP!). MBTI perustuu Carl Jungin teorioihin, ja keskeisessä osassa ovat neljä kognitiivista funktiota, jotka jakautuvat kahteen ryhmään; päätöksentekofunktioita ovat logiikka (T, thinking) sekä arvot (F, feeling), ja tiedonkeruufunktioita ovat aistiminen (S, sensing) sekä intuitio (N, intuition). Lisäksi nämä neljä funktiota voivat suuntautua joko ulos tai sisäänpäin, mikä vaikuttaa niiden toimintaan. Yhteensä siis saadaan kahdeksan erilaista funktiota, joita normaali, terve ihminen käyttää kaikkia. Meillä on kuitenkin kaikilla omat suosikkimme näistä, ja niiden pohjalta MBTI jakaa ihmiset 16 eri persoonallisuustyyppiin. Nelikirjaimisen koodin ensimmäinen kirjain kertoo, onko dominoiva (eniten käytetty) funktio ulos- vai sisääpäin suuntautunut. Tämä indikoi mm. miten me hallitsemme energiaa; ekstrovertti (E) saa energiaa muista ihmisistä ja ulkoisesta maailmasta, kun taas introvertille (I) ulkomaailma on energiaa kuluttava paikka. Introvertti lataa akkujaan päästessään oman päänsä sisään, mikä yleensä (ei kuitenkaan aina!) edellyttää rauhaa ja yksinoloa. Ekstrovertille yksinäisyys sen sijaan voi olla ahdistavaa.
Kaksi keskimmäistä kirjainta kertovat, mitkä ovat kyseisen tyypin pääasialliset tiedonkeruu- ja päätöksentekofunktiot. MBTI-testin kehittäjät (Katharine Cook Briggs ja Isabel Briggs Myers, äiti ja tytär) lisäsivät neljännen ulottuvuuden (P-J), joka auttaa järjestämään kognitiiviset funktiot tärkeysjärjestykseen, sekä määrittää niiden suunnat (sisäinen-ulkoinen). En mene sen tarkemmin siihen, miten kirjainyhdistelmän järjestäminen tapahtuu, mutta annan esimerkkinä oman tyyppini hierarkian (cognitive function stack)
Kaksi keskimmäistä kirjainta kertovat, mitkä ovat kyseisen tyypin pääasialliset tiedonkeruu- ja päätöksentekofunktiot. MBTI-testin kehittäjät (Katharine Cook Briggs ja Isabel Briggs Myers, äiti ja tytär) lisäsivät neljännen ulottuvuuden (P-J), joka auttaa järjestämään kognitiiviset funktiot tärkeysjärjestykseen, sekä määrittää niiden suunnat (sisäinen-ulkoinen). En mene sen tarkemmin siihen, miten kirjainyhdistelmän järjestäminen tapahtuu, mutta annan esimerkkinä oman tyyppini hierarkian (cognitive function stack)
INFP-tyypillä dominoiva kognitiivinen funktio on Fi, eli sisäinen (introvertti) tunne/arvot. Koska F on päätöksentekoon vaikuttava funktio, INFP-tyyppi priorisoi päätöksenteon pohjana sisäiset arvot. Tunne, Feeling on siis jossain määrin harhaanjohtava termi. Dominoiva Fi ei tee ihmisestä tunteilevaa, vaan ristiriitatilanteessa faktat vs. arvot, Fi yleensä valitsee arvot. Esim. tilanteessa moraaliset arvot vs. taloudellisesti kannattava toiminta Fi valitsee mieluummin moraaliset arvot. Lähituotetun luomuruuan ostaminen edullisen massatuotetun sijaan voisi olla esimerkki tästä. Dominoiva Fi-funktio tekee ihmisestä yleensä idealistin. Joskus se tarkoittaa, että päätökset ja valinnat eivät ole sieltä fiksuimmasta päästä, ainakaan rationaalisen maailman mittapuulla arvioituna... Vai miltä kuulostaa päätös lähteä vastavalmistuneena tekniikan tohtorina opiskelemaan puuartesaaniksi, ostaa hevonen ja muuttaa maalle?! (Hmm, hevosihmisistä suurin osa on varmasti Fi-tyyppiä...kukaan järjellä päätöksiä tekevä ihminen tuskin koskaan päätyy ostamaan omaa hevosta!) Fi voi olla itsepäinen pitäessään kiinni omista arvoistaan, ja koska Fi on suuntautunut sisäänpäin, ulkomaailman on välillä vaikea ymmärtää logiikkaa ja perusteita Fi:n toiminnan pohjalla. Fi ei myöskään välttämättä halua tai kykene näyttämään tunteitaan ulospäin, joten vaikutelma voi pahimmillaan olla itsepäinen, irrationaalinen ja kylmä.
Introvertillä dominoiva funktio on aina suuntautunut sisäänpäin. Se, minkä ulkomaailma näkee introvertistä, on apufunktio, joka INFP:llä on Ne, eli ekstrovertti intuitio. N on tiedonkeruutapaan vaikuttava funktio, joten Ne etsii ideoita, konsepteja, kaavoja, ja näkee ympäristöstä yksityiskohtien sijaan ns. ison kuvan. Ne on usein luova, ja näkee yhteyksiä asoiden välillä, joita sensoriset tyypit eivät huomaa. Toisaalta Ne harhautuu aiheesta, jaarittelee, ei saa asioita valmiiksi, koska on lähtenyt jahtaamaan jo seuraavaa ajatusta jne. Eli hetkinen, käytännössä kuvailin juuri oman tapani kirjoittaa tätä blogia! Koska intuitio ohjaa havainnointia sensorisen tiedonkeruun kustannuksella, Ne ei välttämättä näe ilmiselviä asioita ympärillään, ja saattaa vaikuttaa haaveilijalta, naiivilta ja poissaolevalta (Well hello, have you met me?!?!) :D
(Tässä vaiheessa huomaan, että mun Ne on ottanut vallan, ja lähtenyt kuljettamaan juttua ihan eri suuntaan, kuin alunperin oli tarkoitus. Jätän siis loput funktiot toistaiseksi rauhaan, ja palaan niihin osassa 2, joka ehkä ilmestyy, tai sitten ei, pian tämän jälkeen. Riippuu siitä, saanko sen kirjoitettua valmiiksi, ennen kuin mun huomio karkaa taas muualle! :D)
Myers-Briggs testiä on käytetty niin työhön rekrytoinnin kuin kumppaninvalinnan apuvälineenä. Testiä on kuitenkin moitittu liian yksinkertaiseksi, ja jossain luokiteltu jopa täydeksi humpuukiksi. Kysymykset ovat jyrkkiä joko-tai-kysymyksiä, ja päivästä, mielentilasta yms. riippuen testi voi antaa samalle ihmiselle erilaisen tuloksen. Eikä näitä tyyppiluokituksia voikaan käyttää ennustamaan ihmisten käyttäytymistä, ja todellisuudessa ihmiset muokkaavat käytöstään jatkuvasti tilanteen vaatimalla tavalla. Vaikka itse olenkin selkeästi introvertti, ei minulle yleensä tuota vaikeuksia puhua yleisön edessä esim. opetustilanteessa. Professori Brian Little (itse vahvasti introvertti) puhuukin pseudo-ekstroverteistä, eli ihmiset käyttäytyvät esim. työelämässä usein vastoin luontoaan. Eikä se ole ongelma, niin kauan kun heille tarjoutuu säännöllisesti tilaisuus päästä palautumaan. Professori Little on muuten erittäin hyvä ja viihdyttävä puhuja, kannattaa tutustua! Tässä linkki TED-puheeseen parin vuoden takaa, ja youtubesta löytyy lisää materiaalia. Little puhuu MBTI:n sijaan mieluummin ns. Big five-mallista, jossa tarkastellaan viittä eri persoonallisuuden ulottuvuutta. Muistisääntönä viidestä ulottuvuudesta toimii lyhenne OCEAN, joka avattuna tarkoittaa seuraavaa: O = Openness to experience, C = Conscientiousness, E = Extraversion, A = Agreeableness ja N = Neuroticism.
Palatakseni siis alkuperäiseen aiheeseen, tarkoitus oli oikeastaan tarkastella tarkemmin introvertti-ekstrovertti-ulottuvuutta, joka esiintyy myös Big five-mallissa. En ole tehnyt kattavaa Big five-testiä, mutta nopean kymmenen kohdan pikatestin perusteella olen äärimmäisen introvertti (pisteet 30/100). Paljon on spekuloitu ns. nature-nurture akselia, eli kuinka paljon käyttäytymiseen vaikuttaa geenit, ja kuinka paljon ympäristö. Mutta ainakin introvertti-ekstrovertti-akselille löytyy ihan fysiologisia selityksiä aivojen toiminnan tasolla. Kaikilla nisäkkäillä on aivoissa osa nimeltä neokorteksi, joka mahdollistaa monet kehittyneemmät toiminnot (mm. tietoiset aistimukset, abstraktit ajatusprosessit, päättely- ja suunnittelukyky, kielelliset toiminnot ja työmuisti). Neokorteksin toimintaan vaikuttaa sen aktivoinnin taso, mihin puolestaan vaikuttaa monet ulkoiset ärsykkeet sekä mm. tiettyjen nautintoaineiden sisältämät kemikaalit. Liian paljon aktivointia on yhtä lailla ongelma kuin liian alhainen aktivaation taso. Introverteillä ja ekstroverteillä on lähtökohtaisesti erilainen neokorteksin aktiivisuustaso. Toisin kuin voisi ajatella, introvertit kärsivät helposti liian korkeasta aktivaatiosta. Tästä johtuen päästäkseen lähemmäs optimaalista tasoa, introvertin täytyy kyetä laskemaan neokorteksin aktiivisuustasoa. Liiallinen stimulointi saa introvertin hulluksi, pää tuntuu sekavalta eikä ajatus kulje. Siis todella välillä tuntuu siltä, että aivot lyövät täysin tyhjää! Ekstrovertti puolestaan kärsii ennemmin alistimuloidusta tilasta, joten hän kaipaa ulkopuolista stimulointia päästäkseen optimaaliselle tasolle. Kofeiini on keskushermostostimulantti, joten ekstrovertti hyötyy kofeiinista. Introvertille kofeiini voi taas olla suorituskykyä haittaava vaikutus. Erityisen haitallista liiallinen neokorteksin stimulointi introvertille on tilanteissa, joissa vaaditaan kvantitatiivista päättelyä rajallisessa ajassa. Tämän väitteen allekirjoitan kyllä täysin; vaikka olen aina ollut hyvä matematiikassa, kiireessä ja pienen paineen alla olen täysin kykenemätön suorittamaan päässä yksinkertaisiakaan laskutoimituksia. Paljonko on 5+7? Odota, ole hetki hiljaa, täytyy miettiä... Sen sijaan alkoholilla on keskushermostoon päinvastainen vaikutus, se laskee aktivoinnin tasoa. Antakaa siis minulle lasillinen hyvää valkoviiniä (mikä vaan kuiva ja kepeä sauvignon blanc kelpaa mainiosti!), niin minustahan tulee hetkellisesti nopeaälyinen ja säkenöivä ekstrovertti! Ekstrovertti taas alkoholin vaikutuksen alaisena joutuu etsimään yhä enemmän ulkoista stimulointia, mikä voi johtaa hyvinkin radikaaliin ja vastuuttomaan toimintaan. Kaikilla meillä on tuttavapiirissä ainakin yksi ekstrovertti, joka juhlissa käyttäytyy riehakkaasti, kunnes putoaa totaalisesti pöydän alle ja sammuu.
Professori Littlen mukaan eri Big five-luonteenpiirteillä on tiettyjä korrelaatioita hyvnvointiin ja jopa fyysiseen terveyteen. Ekstrovertit ovat yleensä keskimäärin onnellisempia kuin intorvertit, mutta se ei tarkoita, etteikö introvertitkin kokisi elämäänsä tarkoitukselliseksi. Ekstrovertit reagoivat enemmän ja etsivät enemmän palkkioita, kun taas introvertit ovat herkempiä rangaistuksille. Molemmilla käytösmalleilla on ollut tarkoituksensa jo luolamiesaikoina; ekstrovertit ovat niitä, jotka bongaavat saaliseläimet ja tuovat ruuan pöytään, ja introvertit ovat valppaampia vaaroille ja varoittavat myös holtittomia eksroverttitovereitaan varjoissa vaanivista petoeläimistä.
Näin maallikon keittiöpsykologian perusteella en osaa sanoa, onko introverttiydellä ja aistiyliherkkyysellä millainen korrelaatio, mutta jos ajatellaan tuota neokorteksin optimaalista aktivaatiotasoa, voisin kuvitella että introvertit ovat yleisesti herkempiä sensorisille ärsykkeille. Itsestäni huomaan, että varsinkin väsyneenä minusta tulee erittäin ääniherkkä. En välttämättä tarvitse täyttä hiljaisuutta, mutta yleistä hälinää en sellaisissa tilanteissa kestä yhtään. Itse asiassa äänimailman ja kuuloärsykkeiden hallinnassa auttaa niissä tilanteissa musiikki. Luurit korvilla pystyn muodostaan ympärilleni kuplan, ja siten saan suljettua hallitsemattomat ulkoiset ärsykkeet pois. Musiikki ei kuitenkaan saa olla liian kovalla, ja jos teen jotain keskittymistä vaativaa, täytyy musiikin tasoa hiljentää entisestään. Hyvä esimerkki on autolla ajaminen; maantieajossa saatan luukuttaa musiikkia suhteellisen kovallakin (siis introverttiskaalalla kovalla, kaikki on suhteellista...), mutta vilkkaassa kaupunkiliikenteessä tai jos vaikka joudun taskuparkkeeraamaan autoa ahtaaseen paikkaan, täytyy musiikkia hiljentää tai sammuttaa kokonaan. Eikä näissä tilanteissa ole kyse siitä, että musiikki peittäisi alleen joitakin tehtävän kannalta tärkeitä ääniä, vaan huomaan vaan ahdistuvani tai ärsyyntyväni, jos musiikki on liian kovalla.
Yleensä on arvioitu, että suurempi osa ihmisistä on ekstroverttejä, ja varsinkin länsimainen kulttuuri suosii ekstroverttityyppiä. Tosin koulussa introvertit pärjäävät aavistuksen verran paremmin, vaikka tyyppien välillä ei ole havaittu minkäänlaista eroa keskimääräisissä älykkyyksissä. Hiljaa luokassa istuminen ja kuunteleminen on introvertille luonteenomaista, mutta työelämässä usein edellytetään aktiivisuutta ja sosiaalisuutta, joka luonnistuu ekstroveteiltä paremmin. Suomalainen yhteiskunta on onneksi länsimaisessa mittakaavassa suhteellisen introverttiystävällinen, vaikka meilläkin kehitys on viime vuosikymmeninä mennyt amerikkalaisempaan suuntaan. Nykyaikainen avokonttorityyppinen työympäristö on introvertille todellinen painajainen. Parhaiten kaikkia osapuolia palveleekin joustavat työympäristöt, joissa on mahdollista tehdä työtä sekä yhteisön keskellä että omassa rauhassa. Onneksi on havaittavissa myös uusi trendi, joka ottaa huomioon ihmisten yksilölliset tarpeet ja ymmärtää, että on myös yrityksen etu, että työntekijät saavat toteuttaa omia vahvuuksiaan ja taipumuksiaan työssä. Yhdysvaltalainen entinen yritysjuristi Susan Cain on kirjoittanut bestsellerin Quiet (suom, Hiljaiset), jossa hän tuo esiin monia introverteille tuttuja ongelmia ekstrovertissä maailmassa. En ole lukenut kirjaa, vielä, mutta lisäsin sen jo mentaaliselle lukulistalleni. Olen kuitenkin nähnyt useita haastatteluja ja puheita, joita Cain on pitänyt, ja lukenut arvioita kirjasta. Yksi lainaus kirjasta erityisesti pisti silmään; vaikka introvertti ei kasvokkain paljastakaan itsestään välttämättä juuri mitään, meille on ekstroverttejä ominaisempaa kertoa henkilökohtaisistakin asioista netissä ja esim blogissa jopa tuhansille lukijoille. Kirjoittaminen on introverteille yleensä mieluisin kommunikoinnin tapa, ja tässäkin kun juuri nyt istun, luurit korvilla (soittolistalla Siaa), paikallisen huoltoaseman nurkkapöydässä (jotta näen joka suuntaan, eikä kukaan pääse yllättämään mistään suunnasta), kello 23 illalla, tuntuu ihan turvalliselta ja luontevalta paljastaa sieluni syvimpiäkin tuntoja. Eihän tässä tilanteessa ole ketään lähimaillakaan, hengittämässä niskaan tai tuijottamassa tai tuomitsemassa.
Palatakseni siis alkuperäiseen aiheeseen, tarkoitus oli oikeastaan tarkastella tarkemmin introvertti-ekstrovertti-ulottuvuutta, joka esiintyy myös Big five-mallissa. En ole tehnyt kattavaa Big five-testiä, mutta nopean kymmenen kohdan pikatestin perusteella olen äärimmäisen introvertti (pisteet 30/100). Paljon on spekuloitu ns. nature-nurture akselia, eli kuinka paljon käyttäytymiseen vaikuttaa geenit, ja kuinka paljon ympäristö. Mutta ainakin introvertti-ekstrovertti-akselille löytyy ihan fysiologisia selityksiä aivojen toiminnan tasolla. Kaikilla nisäkkäillä on aivoissa osa nimeltä neokorteksi, joka mahdollistaa monet kehittyneemmät toiminnot (mm. tietoiset aistimukset, abstraktit ajatusprosessit, päättely- ja suunnittelukyky, kielelliset toiminnot ja työmuisti). Neokorteksin toimintaan vaikuttaa sen aktivoinnin taso, mihin puolestaan vaikuttaa monet ulkoiset ärsykkeet sekä mm. tiettyjen nautintoaineiden sisältämät kemikaalit. Liian paljon aktivointia on yhtä lailla ongelma kuin liian alhainen aktivaation taso. Introverteillä ja ekstroverteillä on lähtökohtaisesti erilainen neokorteksin aktiivisuustaso. Toisin kuin voisi ajatella, introvertit kärsivät helposti liian korkeasta aktivaatiosta. Tästä johtuen päästäkseen lähemmäs optimaalista tasoa, introvertin täytyy kyetä laskemaan neokorteksin aktiivisuustasoa. Liiallinen stimulointi saa introvertin hulluksi, pää tuntuu sekavalta eikä ajatus kulje. Siis todella välillä tuntuu siltä, että aivot lyövät täysin tyhjää! Ekstrovertti puolestaan kärsii ennemmin alistimuloidusta tilasta, joten hän kaipaa ulkopuolista stimulointia päästäkseen optimaaliselle tasolle. Kofeiini on keskushermostostimulantti, joten ekstrovertti hyötyy kofeiinista. Introvertille kofeiini voi taas olla suorituskykyä haittaava vaikutus. Erityisen haitallista liiallinen neokorteksin stimulointi introvertille on tilanteissa, joissa vaaditaan kvantitatiivista päättelyä rajallisessa ajassa. Tämän väitteen allekirjoitan kyllä täysin; vaikka olen aina ollut hyvä matematiikassa, kiireessä ja pienen paineen alla olen täysin kykenemätön suorittamaan päässä yksinkertaisiakaan laskutoimituksia. Paljonko on 5+7? Odota, ole hetki hiljaa, täytyy miettiä... Sen sijaan alkoholilla on keskushermostoon päinvastainen vaikutus, se laskee aktivoinnin tasoa. Antakaa siis minulle lasillinen hyvää valkoviiniä (mikä vaan kuiva ja kepeä sauvignon blanc kelpaa mainiosti!), niin minustahan tulee hetkellisesti nopeaälyinen ja säkenöivä ekstrovertti! Ekstrovertti taas alkoholin vaikutuksen alaisena joutuu etsimään yhä enemmän ulkoista stimulointia, mikä voi johtaa hyvinkin radikaaliin ja vastuuttomaan toimintaan. Kaikilla meillä on tuttavapiirissä ainakin yksi ekstrovertti, joka juhlissa käyttäytyy riehakkaasti, kunnes putoaa totaalisesti pöydän alle ja sammuu.
Professori Littlen mukaan eri Big five-luonteenpiirteillä on tiettyjä korrelaatioita hyvnvointiin ja jopa fyysiseen terveyteen. Ekstrovertit ovat yleensä keskimäärin onnellisempia kuin intorvertit, mutta se ei tarkoita, etteikö introvertitkin kokisi elämäänsä tarkoitukselliseksi. Ekstrovertit reagoivat enemmän ja etsivät enemmän palkkioita, kun taas introvertit ovat herkempiä rangaistuksille. Molemmilla käytösmalleilla on ollut tarkoituksensa jo luolamiesaikoina; ekstrovertit ovat niitä, jotka bongaavat saaliseläimet ja tuovat ruuan pöytään, ja introvertit ovat valppaampia vaaroille ja varoittavat myös holtittomia eksroverttitovereitaan varjoissa vaanivista petoeläimistä.
Näin maallikon keittiöpsykologian perusteella en osaa sanoa, onko introverttiydellä ja aistiyliherkkyysellä millainen korrelaatio, mutta jos ajatellaan tuota neokorteksin optimaalista aktivaatiotasoa, voisin kuvitella että introvertit ovat yleisesti herkempiä sensorisille ärsykkeille. Itsestäni huomaan, että varsinkin väsyneenä minusta tulee erittäin ääniherkkä. En välttämättä tarvitse täyttä hiljaisuutta, mutta yleistä hälinää en sellaisissa tilanteissa kestä yhtään. Itse asiassa äänimailman ja kuuloärsykkeiden hallinnassa auttaa niissä tilanteissa musiikki. Luurit korvilla pystyn muodostaan ympärilleni kuplan, ja siten saan suljettua hallitsemattomat ulkoiset ärsykkeet pois. Musiikki ei kuitenkaan saa olla liian kovalla, ja jos teen jotain keskittymistä vaativaa, täytyy musiikin tasoa hiljentää entisestään. Hyvä esimerkki on autolla ajaminen; maantieajossa saatan luukuttaa musiikkia suhteellisen kovallakin (siis introverttiskaalalla kovalla, kaikki on suhteellista...), mutta vilkkaassa kaupunkiliikenteessä tai jos vaikka joudun taskuparkkeeraamaan autoa ahtaaseen paikkaan, täytyy musiikkia hiljentää tai sammuttaa kokonaan. Eikä näissä tilanteissa ole kyse siitä, että musiikki peittäisi alleen joitakin tehtävän kannalta tärkeitä ääniä, vaan huomaan vaan ahdistuvani tai ärsyyntyväni, jos musiikki on liian kovalla.
Yleensä on arvioitu, että suurempi osa ihmisistä on ekstroverttejä, ja varsinkin länsimainen kulttuuri suosii ekstroverttityyppiä. Tosin koulussa introvertit pärjäävät aavistuksen verran paremmin, vaikka tyyppien välillä ei ole havaittu minkäänlaista eroa keskimääräisissä älykkyyksissä. Hiljaa luokassa istuminen ja kuunteleminen on introvertille luonteenomaista, mutta työelämässä usein edellytetään aktiivisuutta ja sosiaalisuutta, joka luonnistuu ekstroveteiltä paremmin. Suomalainen yhteiskunta on onneksi länsimaisessa mittakaavassa suhteellisen introverttiystävällinen, vaikka meilläkin kehitys on viime vuosikymmeninä mennyt amerikkalaisempaan suuntaan. Nykyaikainen avokonttorityyppinen työympäristö on introvertille todellinen painajainen. Parhaiten kaikkia osapuolia palveleekin joustavat työympäristöt, joissa on mahdollista tehdä työtä sekä yhteisön keskellä että omassa rauhassa. Onneksi on havaittavissa myös uusi trendi, joka ottaa huomioon ihmisten yksilölliset tarpeet ja ymmärtää, että on myös yrityksen etu, että työntekijät saavat toteuttaa omia vahvuuksiaan ja taipumuksiaan työssä. Yhdysvaltalainen entinen yritysjuristi Susan Cain on kirjoittanut bestsellerin Quiet (suom, Hiljaiset), jossa hän tuo esiin monia introverteille tuttuja ongelmia ekstrovertissä maailmassa. En ole lukenut kirjaa, vielä, mutta lisäsin sen jo mentaaliselle lukulistalleni. Olen kuitenkin nähnyt useita haastatteluja ja puheita, joita Cain on pitänyt, ja lukenut arvioita kirjasta. Yksi lainaus kirjasta erityisesti pisti silmään; vaikka introvertti ei kasvokkain paljastakaan itsestään välttämättä juuri mitään, meille on ekstroverttejä ominaisempaa kertoa henkilökohtaisistakin asioista netissä ja esim blogissa jopa tuhansille lukijoille. Kirjoittaminen on introverteille yleensä mieluisin kommunikoinnin tapa, ja tässäkin kun juuri nyt istun, luurit korvilla (soittolistalla Siaa), paikallisen huoltoaseman nurkkapöydässä (jotta näen joka suuntaan, eikä kukaan pääse yllättämään mistään suunnasta), kello 23 illalla, tuntuu ihan turvalliselta ja luontevalta paljastaa sieluni syvimpiäkin tuntoja. Eihän tässä tilanteessa ole ketään lähimaillakaan, hengittämässä niskaan tai tuijottamassa tai tuomitsemassa.
Typical me! |