Jotta blogin koko nimi saisi selityksen, täytyy esitellä perheen kolmas jäsen: Apfels Yucca a.k.a. Pojo, ruttuturpa, joka tuli vajaat kaksi vuotta sitten viikoksi hoitoon ja jäi sille tielle.
Jos minulta kysytään, Pojo on harvinaisen älykäs ja muutenkin poikkeuksellinen yksilö. Se on monella tapaa hyvin tyypillinen bokseri, eli energinen, helposti innostuva ja erittäin ihmisrakas. Ulkonäöltäänkin se on lähes oppikirjaesimerkki; keltainen valkoisin merkein, ja päässä tumma maski. Mutta muuten Pojo onkin kaikin tavoin ainutlaatuinen, ja harvinaisen onnistunut yksilö! Tietysti olen täysin puolueellinen mielipiteeni kanssa, mutta Pojolla on joka tapauksessa laaja fanipiiri, joka laajenee sitä mukaa kun se tutustuu uusiin ihmisiin.
Pojosta ei voi puhua mainitsematta Palloa. Ne, jotka ovat herran tavanneet, ymmärtävät mistä puhun. Vanhassa lähikoirapuistossamme kuuli usein muiden suusta "ai niin tää oli se pallohullu bokseri". Pojon mielestä puisto oli nimittäin enemmän Pallopuisto kuin koirapuisto. Puisto sijaitsee aivan Tapiolan tennihallin vieressä, joten puistoon eksyi iso määrä tennispalloja. Pojon mielestä oli paljon mielekkäämpää metsästää palloja kuin leikkiä muiden koirien kanssa. Ja kun pallo löytyi (ja aina löytyi!), alkoi Pojo piinata muiden koirien omistajia koittaen saada heitä heittämään palloa. Fiksuna se tiesi, että minulta on turha odottaa pallon viskelyä, joten se ei koskaan tuonut palloa minulle, paitsi jos olimme yksin puistossa. Pojolla on usein pallo suussa lenkilläkin, ja pallo on ehdottomasti parempi koulutuspalkkio kuin mikään syötävä herkku. Jos palloja ei ole saatavilla, kelpaa keppikin, tai oikeastaan mikä tahansa suuhun sopiva ja retuutettava esine, jota voi kanniskella ympäriinsä. Jos omistaja on ollut niin onnettoman huolimaton, että ei ole ottanut lenkille mitään lelua mukaan, kelpaa suuhun hätätilanteessa myös oma remmi.
Pojo on myös trendikäs; se on nimittäin syönyt hevosenlihaa jo ennen kuin siitä tuli tämän päivän iso juttu. Hevosen lisäksi ruokalistalla on poron luujauhelihaa ja jääsalaattia. Nappuloita siihen kylkeen pureskeltavaksi ja toisinaan namipalloon piilotettuna aktivoimiseksi. Syy ruokavalioon on herkkä vatsa ja allergiaepäily, joten Pojon ruokavaliosta on karsittu monia ns. tavanomaisia koiranruokia kokonaan pois. Kokeilemalla on löydetty tällä hetkellä sopiva kombinaatio. Ja jottei asiat olisi liian helppoja, niin nappuloiksikin käy vai eläinlääkäriltä hankittava allergiaruoka, joten voitte arvata mikä on hintaero verrattuna tavalliseen marketin koiranruokaan... Mutta ei voi valittaa, koska tällä ruokavaliolla ei ole enää tarvinnut laukata vähän väliä eläinlääkärillä suolistotulehdusten takia tai valvoa öitä oksentavan koiran takia.
Pojo oli tullessaan valmiiksi erittäin hyvin koulutettu, ja minun hoidossani sen käytöstavat ovat todennäköisesti valtavan hemmottelun takia vaan huonontuneet! Toki se on edelleen yleensä oikein korrektisti käyttäytyvä herrasmies, vaikka se osaa myös vaatia huomiota ja valloittaa yllättävän ison tilan sohvalta. Emme juuri stressaa toko-kuvioiden treenaamisella, vaan treenailemme silloin tällöin mielen virkistykseksi jotain pientä, lähinnä toko- ja rallytoko-liikkeitä tai esineiden etsintää. Willin ostamisen jälkeen Pojo on ollut mukana tallilla päivittäin, ja sopeutunut sinne oikein hyvin. Tallikissojen kanssa pitää vielä olla hiukan tarkkana, mutta hevosiin Pojo suhtautuu hyvin järkevästi eikä mene esim. niiden tarhoihin. Turvallisuussyistä en kuitenkaan pidä Pojoa vapaana ellen voi koko ajan valvoa sitä, ja ratsastuksen ajan Pojo nukkuu Willin karsinassa, heinien päälle levitetyn talliloimen päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveiset tai kerro mitä mieltä sinä olet.