Kehitys kehittyy. Ja niin mekin!

Jee, hyvin menee, mutta menköön! Taas on lyhyessä ajassa tapahtunut paljon, onko siitä vain reilu kuukausi, kun viimeksi kirjoittelin? Tuntuu, että sen jälkeen on ehtinyt tapahtua miljoona asiaa.

Niistä merkittävin on varmaan meidän taustatiimiin liittynyt uusi jäsen, Maria, joka käy kerran viikossa tai kahdessa, ja mun lisäksi valmentaa Williä erikseen, eli käsittelee maasta ja ratsastaa Willillä joka kerta. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti entuudestaan, mutta olin nähnyt hänen ratsastavan ja työskentelevän oman hevosensa kanssa, ja jälki oli varsin vakuuttavaa. Häneltä saan todella hyvin palautetta Willin kehityksestä, koska hän näkee ja ennen kaikkea tuntee selästä käsin niin paljon enemmän hevosesta kuin minä, ja toisaalta hänellä ei ole rasitteena ennakkokäsitystä Willin vaivoista kuten mulla, joten hän voi objektiivisemmin havainnoida, miten hevonen tässä hetkessä toimii ja mitä se juuri nyt tarjoaa ratsastajalle. Mua vaivasi pitkään se, että aina jos Willi tuntui ratsastaessa vähän könköltä ja menetti tahdin, niin itse vähän lamaannuin ja tulin epävarmaksi, kun en voinut olla varma johtuuko vaikeudet kivusta vai jostain muusta. Maria vakuutti, että hänen mukaansa Willi ei tunnu tällä hetkellä kipeältä, vaan hetkelliset jännittymiset ja vaikeudet liikkua johtuvat enemmän kipumuistista ja toisaalta pinttyneestä tavasta liikkua väärin (ja tässä Willi on kuulemma erittäin taitava!). Kun siltä pyydetään jotain uutta, joka tuntuu vähän vaikealta, on sen ensireaktio jännittyä tai se menettää muuten tasapainon. Ja sehän on ihan luonnollista, tietäähän meistä kaikki miten vaikeaa on luopua esim. jostain vanhasta virheellisestä asennosta hevosen selässä ja opetella istumaan uudella tavalla. Vanha, väärä asento tuntuu oikealta ja vakaalta, ja korjaus parempaan asentoon saattaa tuntua todella vinolta ja hankalalta. Ja meille ihmisille voi sentään selittää, että kyllä, nyt sinä istut paremmin, mutta hevosen kanssa kommunikointi tapahtuu vain kehon kielellä, joten sille pitää antaa enemmän aikaa löytää uusi tapa ja vielä kauemmin menee, että muutos on pysyvä. Siksi onkin oikeastaan aika ällistyttävää, miten suuri muutos viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut.

Tällä hetkellä meillä on meneillään todellinen superviikko, johon mahtuu kolme(!) valmennusta; maanantaina kävi Mini, tänään Maria ja sunnuntaina pitäisi uskaltautua Jennan estetunnille! Maanantaina sain jo syyn hymyillä leveästi, kun Mini totesi, että Willi liikkuu paremmin kuin hän on ikinä nähnyt, ja voimme ruveta tekemään vaativampia tehtäviä. Willin suoristaminen ja rangan oikeaan asentoon saaminen onnistuu paljon nopeammin, ja Willi osaa säilyttää selän oikean asennon itsekin paremmin, mikä on helpottanut siirtymisiä raviin ja parantanut ravin laatua. Myös suunnnan vaihdot ja kahdeksikot ravissa sujuvat tahdikkaammin ja tasapainoisemmin. Willin ratsastus ei ole enää pelkkää fysioterapiaa (selän asennon korjaamista, suoristamista ja takajalkojen jumppaa), vaan nyt voidaan enemmän puuttua ratsastuksellisiinkin asioihin, ja (hurraaa....) myös ratsastajan asentoon! Olen  hevoselleni velkaa sen, että alan itsekin treenaamaan keskivartalon korsettilihaksia ja venyttelemään, ettei minusta tule liian raskas ja epämukava taakka selässä kannettavaksi. Lisätreeniä tarvitaan myös siksi, että nyt Willi liikkuu paljon isommin kuin ennen, joten siellä kyydissä jäntevänä pysyminen vaatii oikeasti hiukan enemmän ratsastajalta. Toisaalta sen liikkeet ovat paljon tahdikkaammat, ja tahtirikkoja ja kompurointeja tulee paljon vähemmän, joten vaikka liike on iso, on siellä enimmäkseen oikeastaan aika miellyttävää istua. Hetkellisiä wau-fiiliksiä sain kokea, kun pelkällä istunnalla hidastettiin ravia, ja Willi otti muutamia todella laadukkaita askeleita. Ei se vielä varmaan ole kovin lähellä koottua ravia, mutta muutamia hiukan harjoitusravia kootumpia, ja silti energisiä askeleita saatiin aikaan.

 

Myös Marian kanssa tänään tehtiin paljon enemmän ja vaativampia asioita kuin ennen. Maria mm. pyysi Williä väistämään myös laukassa, ja vaati siltä muutenkin enemmän. Maria sanoi, että tänään vasen takanen tuntui hitaammalta kuin oikea, joka on tähän asti ollut se heikompi jalka. Neuroottinen kun olen, heti ajattelin että onko vasemmassa takasessa jotain vikaa, mutta minulle vakuuteltiin (taas kerran...) että se on ihan normaalia ja oikeastaan toivottavaakin, että ongelmakohdat siirtyvät paikasta toiseen. Oikean takasen koordinaatio on parantunut, joten se saa vasemman puolen vaikuttamaan heikommalta. Läksyksi saimme harjoiteltavaksi uuden tehtävän: Ympyrällä haetaan ensin kyljen pehmeä taivutus asettamalla sisään, pyytämällä sisätakajalkaa väistämään ulos samalla kun hevonen kantaa ulkolavan ja astuu ulkoetujalalla pidemmälle eteen. Tätä olemme tehneet tähänkin asti, mutta nyt lisätään siihen vielä takaosan tuominen sisään, niin että kyljen taivutus säilyy pehmeänä. Tämä tuntui vähän hankalalta, ja Willi helposti haluaa suoristaa kyljen kun siirrän takaosan sisälle, mutta muutama hyvä askel saatiin aikaan. Tärkeää olisi saada säilytettyä selän oikea rotaatio, ja tämä on haastavaa. Nämä harjoitukset vaativat myös minulta vielä aika lailla prosessoritehoja, eli pitäisi saada ensin omaan kroppaan tunne siitä mitä ja miten tätä hevoselta pyytää, ja miten erottaa ne hyvät ja huonot askeleet. Maria lyhensi mun jalustimia yhdellä reiällä, koska tuntui että mun lonkat eivät meinanneet antaa periksi ja jalkojen siirtäminen (sisäjalka eteen, ulkojalka taakse) tuntui jo vaikealta. Willi kun ei ole mikään silakka malliltaan, niin mun jäykät lonkat on välillä aika kovilla. Mainitsinko jo ratsastajan itselleen määräämän venyttelykuurin? ;) Laukkaa parannettiin pyytämällä ympyrällä muutaman askeleen verran takaosaa ulos, ja sitten ratsastamalla muutama askel suoraan, jolloin saatiin hyviä laukka-askeleita ja myös hidas vasen takajalka tuli nopeammin ja syvemälle alle.

Pari viikkoa taaksepäin sain myös havaintoesityksen siitä, miten herkkä hevonen voi olla, ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Willi vastusteli aika voimakkaasti, kun Maria pyysi sitä maastakäsin peruuttamaan, ja tuntui että se oli taantunut taas lähtöpisteeseen, vaikka edellisellä viikolla se oli ollut oikein vetreä ja peruuttanut paljon paremmin. Kun tätä pohdittiin, kerroin että sillä on ollut jaloissa hiukan riviä ja jotain kuraruven tapaista, ja se oli hiukan turvottanut sen toista takasta. Maria sanoi, että se voi ihan hyvin riittää syyksi siihen, että Willi protestoi, vaikka fyysisesti näytti olevan ihan kykenevä peruuttamaan. Hän kertoi hyvän esimerkin hevosen kipumuistista, ja miten voimakas vaikutus sillä voi olla. Hänen oman hevosensa silmävamma oli nimittäin saanut vanhat, jo parantuneet takapään jumit palaamaan, eli pienikin ongelma jossain saa hevosen palaamaan vanhoihin rutiineihin ja toimintatapoihin. Minusta tämä on kiehtovaa, ja sellainen asia, mikä täytyy muistaa pitää mielessä aina kun näiden eläinten kanssa toimii. Hevonen ei tee tätä kiukutellakseen, vaan se suojelee itseään ainoalla tavalla jonka se osaa. Hevosen selviytyminen on vuosituhansien ajan riippunut täysin sen kyvystä liikkua ja paeta saalistajia, joten sen liikkumista säätelevä järjestelmä on herkkä ja monimutkainen systeemi.

Vielä on edessä meidän ihka ensimmäinen estetunti sunnuntaina. Olen muutaman kerran itsekseni hypännyt Willillä pientä ristikkoa, jos maneesissa on ollut esteitä. Willi on välillä varsin rasittava, kun se vaan kyttäilee toiveikkaana esteitä, eikä malttaisi millään keskittyä sileän työskentelyyn, joten mennään nyt ihan ammattilaisen silmien alle hakemaan oppia tähänkin lajiin. Willin edellinen omistaja kertoi, että Willi hyppää mielellään ja hyvin, tosin jarrut kuulemma saattavat olla hakusessa. Saa nähdä millainen show sunnuntaista tulee, Willi on nimittäin muutenkin pöllöillyt normaalia enemmän viime aikoina. Osittain kyseessä on varmaan ihan positiivinen ilmiö, eli Willin parantunut fysiikka ja kehonhallinta, joten se pystyy esittämään vauhdikkaampia moveja kuin ennen. Ehkä "reaktiivisempi" olisi paras sana kuvaamaan sitä, eli pienet kolinat aiheuttavat herkemmin ja voimakkaampia reaktioita kuin ennen, mutta ainakaan toistaiseksi (kop kop...) se ei ole mitään megatyhmää tai vaarallista tehnyt. Yleensä pörinät saa hallintaan kun patistaa sitä tekemään tiukasti töitä ja esim. väistättää sivulle tai ratsastaa avoa pelottavien paikkojen ohi. Ja mikäs sen mahtavampaa kun sen ylimääräisen energian saa kohdistettua oikeaan suuntaan, silloin saa nautiskella aika mahtavasta schwungista liikkeessä!