Hiljasta ollu

Olen saanut jo muutaman huomautuksen (yllättäviltäkin tahoilta), että miksi blogi ei päivity. No, syy on niinkin yksinkertainen, kuin totaalinen ajan puute. Kotona vietetyt tunnit riittävät tuskin edes riittävään yöuneen, joten olen suosiolla jättänyt tänne kirjoittelun väliin. Tosin eipä tässä kovin kummoisia ole viime aikoina tapahtunutkaan. Edellisessä kirjoituksessa mainittu Minin visiitti peruuntui, joten olemme edelleen nysvänneet sekä Willin että Veran kanssa keskenämme, valitettavasti. Huomenna Mini on kuitenkin taas pitkän tauon jälkeen tulossa, joten apu on jo lähellä!

Willin kanssa kävellään vielä kuun loppuun. Jänne ultrattiin viimeksi lokakuun alkupuolella, ja oli paranemaan päin, mutta ei vielä ihan priimakunnossa. Eläinlääkäri ohjeisti, että uutta ultraa ei enää tarvita, mutta kannattaa mennä kuun loppuun vielä hissukseen. Toisen etujalan luupattia hoidettiin vielä viikko DMSO:lla, viikon tauon jälkeen. Patti on jonkin verran pienentynyt, mutta pelkään pahoin, että jalkaan jää pysyvästi pieni luuliika. Kuten arvelinkin, Willi osoittautui huippuälykkääksi; siltä meni tasan kaksi päivää oppia tunnistamaan DMSO-pullo (tai kumihanskat), ja lähestyessäni karsinaa hoitotarvikkeiden kanssa hevonen vetäytyi takaseinälle puhisemaan. Onneksi se on kiltti, ja antoi kuitenkin hoitaa jalkoja aika nätisti. Olen pikkuhiljaa lisännyt selästä tapahtuvaa kävelytystä ja olemme ottaneet vanhat taivutusväistöt ja piruetit mukaan harjoitusohjelmaan. Oikealle taivutukset sujuvat ihan kivasti, mutta vasemmalle jo avo tuottaa tuskia. Pienoinen takapakki tuli taas kavioiden takia; kesällä lohkeilleita ja vinkuraan kasvaneita etukavioita suoristetaan edelleen, ja viimeksi kengittäjä otti kavioita oikeaan muotoon ehkä hiukan liian rankalla kädellä, minkä seurauksena kaviot jäivät aika pieniksi, ja Willi arkoi hiukan etujalkojaan. Reilu viikko käveltiin sen takia pieniä pätkiä pehmeässä maneesissa. Erityisesti pattijalka oli lämmin (myös kaviosta), ja mietin jopa voisiko DMSO (tai liuoksessa mukana oleva kortisoni) aiheuttaa reaktion ja jotain lievän kaviokuumeen tapaista. Parin päivän arkomisen jälkeen Willi näytti kävelevän ihan normaalisi, ja tällä viikolla nousin taas sen selkään. Willi on ollut koko ajan hyvin pirteän tuntuinen, ja välillä liiankin pörheänä. Se tuntuu olevan enemmän kuin valmis jatkamaan treenejä muissakin askellajeissa.

Äly paistaa silmistä pitkälle, eikö?!

Potilaan kanssa kävelyllä ja samalla ihmettelemässä tallin upeita erikoisesteitä. Fenix-muuri olis kiva päästä joskus hyppäämmään!

"Mitä nää on, puruluita?"

Veran kanssa ollaan jatkettu samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Tosin muutamana viime kertana se on ollut vaikeampi ratsastaa. Taannoin tulin taas selästä alas, ja harjoiteltiin maasta käsin takajalkojen siirtämistä mahan alle ristiin. Sitten nousin selkään, ja pyysin avustajaa jeesaamaan maasta, jotta Vera yhdistäisi juuri opitun liikkeen ratsastajan apuihin. Veran ratsastus on välillä kuin märän saippuapalan käsittelyä, siitä ei saa otetta mistään suunnasta. Olen todella joutunut taistelemaan itseni kanssa, etten lähtisi runnomaan sitä väkisin mihinkään suuntaan (eikä se Veran kanssa toimisikaan, kun neiti heittäytyisi vaan entistä kuurommaksi). Pahimmillaan ihan perusohjauskaan ei toimi, vaan Vera suhaa ihan omia reittejään, lähinnä maneesin keskustassa, seiniä ja nurkkia kyttäillen. Tänään onneksi oli taas hyvä päivä, ja odotan innolla huomista valmennusta.

Veralle tuli äkillinen suolan puute, kun piti pukea suitset päähän ja lähteä hommiin.

"Onko pakko jos ei haluu?"

Willin kanssa kokeilin tänään ottaa karvaromaanin satulan alta pois. Willi on alkanut kasvattaa takaisin kadonneita selkälihaksia, joten pitää olla tarkkana, ettei satula jää ahtaaksi karvan kanssa. Satula näytti aika hyvältä, eikä se selästäkään ihan mahdottomalta tuntunut, mutta vähän liian lähelle säkää satula vielä painuu, kun kiipeää selkään. Mennään siis romaanin kanssa vielä jonkin aikaa. Maneesissa lentelevä pikkulintu sai Willin aika täpinöihin, joten valmistautuminen huomiseen ei Willin kanssa mennyt ihan putkeen. Toivotaan, että se on huomenna hiukan järkevämpi!