Mitä tapahtui marraskuulle?

Hups, marraskuu tuli ja meni, ja ollaan jo joulukuussa. Tosin sään puolesta sitä ei huomaa. Mutta toisaalta en valita, en kovin innokkaasti odottele hokkikautta, koska Willin kanssa se tarkoittaa samalla hokinreikäkautta. Sen verran kohelo se on jaloistaan. En myöskään odottele maneesin katolta putoilevaa lunta, ja sen aiheuttamia lähtöjä. Niistä on saatu jo vähän esimakua.

Mitä me sitten ollaan puuhattu, kun tuntuu että kokonainen kuukausi on kadonnut?! Marraskuun alusta meidän piti ruveta ravailemaan ja treenaamaan enemmän. Willi onnistui kuitenkin riehumaan takajalkansa turvoksiin, ja hetken olin jo ihan varma, että nyt sillä on vuorostaan takajalassa jännevamma. Onneksi olin kerrankin väärässä, ja ultrassa ei näkynyt mitään rikkinäistä. Eläinlääkäri oli hyvin tyytyväinen Willin letkeään liikkumiseen, ja kehoitti jatkamaan pikkuhiljaa takaisin ns. normaaliin treeniin. Turvotusta voisi hoidella edelleen DMSO:lla, mutta toistaiseksi olen tyytynyt kylmäämiseen, koska en ole hennonnut kiusata Williä enempää mokomalla myrkyllä. Turvotus on onneksi pikkuhiljaa hävinnyt lähes kokonaan. Willi järjesti myös minut lyhyelle sairaslomalle esittelemällä lähtönopeuttaan. Laukkasimme (suunnittelemattomasti) yhdessä maneesin toiseen päätyyn, ja tiukan käännöksen jälkeen Willin jatkoi takaisin ilman kyytiläistä. Sen verran sain tärskyä, että pari päivää olin sairaslomalla, ja reilun viikon verran meni, että uskalsin nousta taas selkään. Onneksi vammat olivat vain pinnallisia ruhjeita ja mustelmia. Henkinen kolhu oli ehkä lopulta pahin.

Jos on ratsastajalla pientä stressiä välillä, niin samaa on ollut havaittavissa hevosessa. Willihän joutui jo elokuussa jännevamman takia jättämään jätkälauman ja siirtyi sairastamaan yksin pienempään tarhaan. No kaikilta osin homma ei mennyt ihan suunnitellusti, koska Willi esitteli viikoittain melkoisia rodeoita tarhassa, joten mietin moneen kertaan pääni puhki mikä olisi sille paras vaihtoehto. Syksyn sateet vielä tekivät isoista ryhmätarhoista melkoista puuroa, joten toipilaalle järkeviä vaihtoehtoja ei tuntunut olevan. Viimeinen naula arkkuun oli se, että Willin karsina- ja tarhanaapuri (jonka kanssa se oli hyvissä väleissä ja pojat rapsuttelivat päivittäin) muutti toiselle tallille, ja naapuriin muutti uusi hevonen. Willi ei kuitenkaan sulattanut muuttuneita järjestelyitä noin vain. Se hyökki kaltereita päin ja potki seiniä, erityisesti ruoka-aikaan. Muutenkin Willin olemus huokui levottomuutta ja stressiä, sen kaikki reaktiot ja käyttäytyminen yleensä tuntui koko ajan vähän liioitellulta. Aikani tätä katseltuani (ja jänteen paranemisen edetessä, kuin ihmeen kaupalla riehumisista huolimatta) päätin että täytyy edes kokeilla taas tarhaamista kaverin kanssa. Willi siirtyi suurempaan pikkutarhaan seuranaan laumassa helposti alistuva ruuna, joka oli ollut myös osa jätkien laumaa kesällä. Willi ei ole tämän ruunan kanssa ihan niin läheisissä väleissä kuin pois muuttaneen hevosen kanssa, mutta ne osaavat olla aika sivistyneesti yhdessä, kunhan heinät jaetaan molemmille omiin kasoihin. Willin stressitaso laski viikossa selvästi ja sen käytös on muutenkin vähän normalisoitunut. Edelleen ruoka-aikaan se kiukuttelee naapurilleen, mutta ei enää yhtä pahasti. Tilannetta toki seurataan edelleen, ja tarvittaessa siirrellään hevosia niin, että kaikilla on mieluisat seinänaapurit. Mutta tulipahan taas todettua, miten tärkeää lauma ja lajitoverit hevoselle ovat. Kauhulla odottelen hokkiaikaa, mutta mitään potkujälkiä ei ole ainakaaan vielä kummastakaan hevosesta löytynyt.

Marraskuu meni Minin valmennustenkin osalta ohi, mutta nyt joulukuussa yritetään ottaa vähän takaisin, ja päästä pariin otteeseen tunnille. Tällä viikolla oli ensimmäinen tunti, ja kuten yleensä, Minin silmien alla asiat tuppaavat onnistumaan ihan eri tavalla kuin yksin nyhrätessä. Tällä kertaa keskityttiin jämäkkään ja stabiiliin (jopa liikkumattomaan) keskivartaloon ja hevosen kontrollointiin istunnan (lantio, reidet, vatsalihakset) avulla. Ravin parantamiseen sain myös hiukan lisää työkaluja. Mutta ehkä kerron näistä myöhemmn lisää omassa jutussaan. Veran kanssa harjoitukset ovat jääneet, koska sekin oli saanut jonkun tällin jalkaansa ja on ollut lomalla ja kevyemmällä liikutuksella. Ja toisaalta nyt kun Willi on taas kuvioissa mukana, ei ole niin suurta tarvetta saada lainahevosta alle.