Tittidii!

(Sori, en keksinyt mitään nasevaa otsikkoa)

Red zone-osaa II odotellessa taas jotain ihan muuta. Kun tuntui, ettei koulunysväys kiinnosta meitä kumpaakaan, niin piti hiukan tuulettaa päänuppia. Halusin myös tehdä vaihteeksi enemmän laukkapitoista treeniä, jossa Willi saisi liikkua reilummin ja isommin eteen. Hyvää jumppaa selälle. Eli kavaletteja hyppelehtimään! ("Esteiksi" en noita max. 60 cm korkeita rakennelmia kehtaa kutsua)

Viimeksi kun Willi on harrastanut hyppelyä, tapahtui se ilman ratsastajaa irtona. Nyt päätin itsekin osallistua, joten ei muuta kun jumppasarjaa rakentamaan. Kovin kummoisia teknisiä tehtäviä en edes yritä suunnitella, jumppasarja ja/tai jokunen yksittäinen ristikko ympyrällä on hyväksi havaittu. Tehtävät on hyvä suunnitella niin, että niiden jälkeen on seinä lähellä, jos/kun jarrut katoavat. Jumppasarjan lisäksi laitoin toiselle pitkälle sivulle pienen ristikon, sinivalkoisissa väreissä ihan olympialaisten kunniaksi! Ollaan hengessä mukana, Elmo ja Deedee!

Olympialaisten kunniaksi sinivalkoinen ristikko. Go Elmo ja Deedee, me ollaan hengessä mukana!

Willihän tiesi heti, mistä on kyse. Oli kuulkaa niin korvat töttöröllä saman tien kun talutin sen maneesiin. Alkulämpässä en kovin kummoisia vaatinut, kunhan ravailtiin kevyttä ravia kevyesti taivutellen molempiin suuntiin. Ja sitten sitä laukkaa... Ihan ekat laukka-askeleet Willi ottaa usein vähän hitaasti, mutta sitten kun se saa kropan liikkeelle, sen laukka on ihanan pyörivää. Kun välikäyntien jälkeen keräilin ohjia käteen, herra oli jo kovaa menossa ja tarjosi laukkaa pienimmästäkin vihjeestä. Laukattiin päädyssä ympyrällä, siten että käänsin jumppasarjan kahden viimeisen esteen välistä. Willi katsoi joka kerran toiveikkaana esteille, että joko saa mennä? No, mene nyt sitten. Aloitettiin kuvan yksittäisestä ristikkokavaletista. Tittidii! Willi ampui kohti kavalettia heti kun sain sen suoristettua nenä estettä kohti, ja hypyn perään iloisesti kunnon koikkaloikkaa! Selkä kaarelle (no sitähän mä halusin jumpata!) ja kaikkia jalkoja vuorollaan ilmaan! Säntäämiseen olin varautunut, joten ohjasin Willin kohti maneesin päätyä, mutta en niihin loikkiin... Willi ehti jo jopa pysähtyä, mutta vielä kerran sieltä tuli sellainen jumppaliike, että kuulkaa täti kyydissä horjahti vähän enemmän. Ja kas, ratsastaja jalkautui kauniisti hevosen viereen! Nätisti suorin vartaloin, tasajalka-alastulolla, ohjat edelleen kädessä! Eikä ketään näkemässä! Minkähänlaiset pisteet olis tuosta saanut Rion voimistelumatolla?

Ei siinä auttanut muu kun kiivetä takaisin selkään. Lievien hallittavuusongelmien vuoksi jatkettiin tovi ihan sileällä laukassa, menohaluja oli vaikka muille jakaa. Tosin täytyy tunnustaa, että hiukka ollaan tässäkin kehitytty; Willi ei tullut ollenkaan raskaaksi kädelle, vaan reagoi nätisti ihan pieniin pidätteisiin, kunhan istuin lähellä. Mutta kokoajan se edelleen kyttäsi josko olisin ohjaamassa esteelle. Pikkuisen oli kyllä pelko persuuksissa, kun ei ollut ketään edes perään katsomassa, aina yhtä fiksua hypätä yksin... Mutta pakkohan se oli tulla ristikko vielä uudestaan, edes kerran. Otettiin varmuuden vuoksi ravilähestyminen, koska ravista hypätessä Willi ei yleensä reagoin niin isosti kuin laukassa. Väärin! Samat loikat, mutta tällä kertaa olin sen verran paremmin varautunut niihin, että sain pyllyn heti penkkiin, istuin itse taakse ja sain Willin nupin ylös. Ja taas pysäytys maneesiin päätyseinään. Se, että mulla on käytössä vain koulusatula, ei tee noissa loikissa istumista yhtään helpommaksi. Tässä vaiheessa päätin, että oikeastaan ihan hyvin voidaan tehdä sitä laukkatreeniä vaan sileällä, eihän meidän oikeesti oo mikään pakko hypätä... Palataan asiaan hiukan myöhemmin, kun saan jonkun avustajan tueksi ja turvaksi/soittamaan ambulanssia!

Loppuverryttelyssä Willi tuntui kyllä tosi hienolta. Vaikka se edelleen mielellään menee isoa hiihtelyravia, ei se painu ollenkaan niin etupainoiseksi kuin ennen. Tuntuma suuhun pysyy koko ajan ihan kevyenä, ja Willi taipuu oikein mukavasti molempiin suuntiin. Onhan se toisaalta kiva todeta, että kivoin hevonen, jolla koskaan on ratsastanut, on oma! Kaikesta huolimatta.

Vanha kuva irtohypytyksestä, mutta tästä saa vähän osviittaa siitä, millaisia muuveja Willi tarjoilee esteen jälkeen. Selkäjumppaahan tuokin on, tavallaan...