Finding trot - ravia etsimässä

"Ravia etsimässä" on ollut alkusyksyn teemana. En ole täällä blogissa ehtinyt kaikista meidän kesän kommelluksista tilittääkään, mutta kapuloina rattaissa on ollut mm. yksi klinikkareisun ja muutaman tikin vaatinut pistohaava kintereessä (onni onnettomuudessa, ei osunut niveleen tai jännetuppeen!) sekä laitumella irtoilevien kenkien mukana hajoilevat kaviot. Nyt nämä vaivat on selätetty, ja paluu työntekoon (vol. N) on alkanut. Taas. No, päätin ottaa asiaksi keskittyä toden teolla ravin parantamiseen ja erityisesti oikeassa kierroksessa. Willi on aina liikkunut isommin vasemmassa kierroksessa, ja erityisesti in-hand-työskentelyssä ravi oikealle on ollut todella vaikeaa. Olen tosin ollut vähän laiska ja turhan löperö tätä treenatessa (helppoja asioita on niin paljon kivempi treenata!), joten ei ihmekään, että ei olla edistytty...

Kerrankin sattui myös kamera oikeaan aikaan paikalle! Tarkoitus oli testailla, miten videointi antiikkisella kamerallani (Nikon coolpix P500) onnistuu. Kamera ei ole parhaimmillaan videoinnissa, joten tarkennus ja valaistuksen säätö vähän heittelee. Mutta kyllä tuosta kai jotain näkee. Suunnittelin tekeväni kattavampaa in-hand-juttua blogiin videoineen joskus myöhemmin. Mutta kuten sanottu, no time like the present, joten sliipatun ja etukäteen suunnitellun koreagrafian sijaan saatte nyt varsin todenmukaisen kuvan siitä, miten hommat oikeasti menevät! Ei komeilla varusteilla tai vaatteilla, eikä hevosta ole puunattu ja kiillotettu! Ennen kameran käynnistystä olin hetken (n. 10-15 min) taivutellut selästä käsin käynnissä molemmille puolille (muutama avo- ja sulkutaivutus). Tämä on aika poikkeuksellista; yleensä jos ratsastan, teen juuri päin vastoin, eli alkuverryttelyt maasta, ja vasta sitten selkään. Nyt halusin kuitenkin saada taivutukset molempiin suuntiin tarkistettua ennen ravitreeniä, ja se onnistuu parhaiten selästä. Olin myös tehnyt  muutaman ravipätkän maasta vasemmalle (helpompaan suuntaan). Willi oli siis jo vähän verrytellyt sekä aika hyvin avuilla, mutta videolla näkyy kokonaisuudessaan päivän in-hand-osuus oikeassa kierroksessa. Kamera on sammutettu vain lepotaukojen ajaksi. Yleensä vaihdan suuntaa jokaisen tauon aikana, mutta nyt halusin keskittyä oikeaan kierrokseen kunnolla, siksi tehtiin samaan suuntaan pidempään.

Videolle tallentui Willin normaalit räpellykset, mutta myös sen jälkeen ensimmäiset kunnolliset in-hand raviaskeleet oikeassa kierroksessa, siis ikinä. Samoin siinä näkyy joitakin tyypillisiä Willin ilmeitä ja eleitä, kun asiat ovat sen mielestä vaikeita, ja mitä sitten tapahtuu, kun hommat alkavat sujua. Tekstitin pätkiin selostusta siitä, mitä teen, ja miten Willi reagoi. Kannattaa seurata Willin ilmettä, korvia ja suuta. Ensimmäinen merkki rentoutumisesta on korvien ihan pieni rento liikahdus. Sen jälkeen Willi usein (kuten tässäkin) heilauttaa koko niskaa, ja lopuksi rentoutuu alaleuka, jolloin suu aukeaa kevyesti. Willi pysyy koko ajan aika kivasti hyvin kevyellä ohjastuntumalla (hetkittäin näkyy, miten ohja lyö kevyesti löysää), mutta välillä se jännittyy suustaan (suupielet vetäytyvät vähän ylöspäin) ja se alkaa mupeltaa kuolainta. Tätä esiintyy silloin, kun Willi joutuu miettimään ja tsemppaamaan vähän enemmän tai kun se alkaa kerätä kierroksia eikä malttaisi odottaa. Video on pitkähkö, koittakaa kestää, koska siitä on leikattu pois vain lepotauot. Otin alkuperäiset äänet videosta pois, ja tilalla on (turhanpäiväistä) hissimusiikkia. Äänet pois, jos se jotakin ärsyttää! (Laittakaahan kommenttia, jos joku jaksoi katsoa sen alusta loppuun! :D )

Videolla näkyy, miten Willi jää hetkittäin miettimään ja silloin eteneminen tyssää melkein kokonaan. En pyydä Williä varsinaisesti hidastamaan missään vaiheessa, korkeintaan enemmän kokoamista ja taivutusta. Kun asiat muuttuvat vaikeiksi, Willi tyypillisesti lopettaa eteenpäin kävelemisen ja alkaa vaappua puolelta toiselle tai lähtee työntämään joko etu- tai takaosaa jompaan kumpaan suuntaan. Se ei joko ymmärrä mitä pyydetään, tai sitten tehtävän suorittaminen on sen mielestä vaikeaa. Silloin se tarjoaa jos jonkinlaista vaihtoehtoista liikettä, yleensä sivusuunnassa. Näissä tilanteissa annan sille hetken aikaa koittaa ratkaista ongelmaa itse, mutta jos se jää pelkästään paikalleen heilumaan, pyydän kevyesti suoraan eteenpäin. Aiemmin mainitsemaani red zone-ongelmaa ei tässä pätkässä varsinaisesti näy, ellei lasketa ihan videon alun pientä jähmeyttä. Tässä tuo paikallaan heiluminen on minusta enemmän kiinni korvienvälistä (ts. kroppa toimii, mutta Willi ei oikein tiedä mihin jalkansa laittaisi), kun taas tyypillinen red zone-jämähtäminen johtuu enemmän siitä, että Willin kroppa (=koko lihaksisto) ei toimi. Yleensä yritän itse kävellä vaikka Willi ravaakin, mutta nyt halusin antaa sen liikkua isommin eteen, joten jouduin laittamaan välillä itsekin hölkäksi.

Olen aika tyytyväinen Willin muotoon; nenä pysyy aika hyvin luotiviivalla ja niska korkeimpana kohtana. Kun vielä tarkastelin ravin puhtautta pysäytyskuvien avulla, havaitsin ilokseni, että ravi on koko ajan puhtaasti kaksitahtista eikä hajoa kuten valitettavan usein näkee korkeallakin tasolla kouluradalla. Ristikkäiset etu- ja takajalat irtoavat maasta samaan aikaan. Alla kuvasarjat ravista molempiin suuntiin. Valitettavasti oli vaikeaa löytää riittävän tarkkoja kuvia, joissa näkyisi tarkasti Willin kaviot, ja joissa en itse ole Willin jalkojen edessä. Mutta kyllä näistä hahmottaa suunnilleen missä askeleen vaiheessa jalat ovat. Kuvasarjat ovat kolme peräkkäistä "freimiä" videolta. Kuvat etenevät ns. kulkusuunnassa, eli vasemmassa kierroksessa kuvasarjaa täytyy lukea oikealta vasemmalle.

Ravi oikealle. Ristikäiset etu- ja takajalat irtoavat maasta yhtä aikaa.

Ravi vasemmalle. Kuvasarjaa luetaan kulkusuunnassa, eli oikealta vasemmalle.

Jälkikäteen käytiin vielä ottamassa muutamia lähikuva otteesta, jolla pidän ohjia kädessä. Kun kerään ohjat käteen, ne kulkevat kämmenen puolelta sormien lomitse taaksepäin siten, että sisäohja kulkee etu- ja keskisormien välistä, ja ulko-ohja nimettömän ja pikkusormen välistä. Sitten suljen käden kevyesti ja käännän rannetta hiukan niin, että ns. neutraalissa asennossa kämmenselkä osoittaa about ylöspäin (ja aavistuksen verran myös ulospäin). Sisäohja kulkee etusormen alta ja tulee ulos etusormen ja peukalon välistä. Ulko-ohja taas kulkee sekä nimettömän että keskisormen alta ja tulee ulos etu-ja keskisormen välistä. Käännän rannetta kevyesti, joten ohjat oikeastaan lepääväte etu- ja keskisormien päällä, ilman että varsinaisesti puristan sormia tai kättä kiinni. Peukalo tule kevyesti sisäohjan päälle. Ohjasotteet tapahtuvat vain sormia liikuttelemalla, ja välillä kättä kääntäen, Tämä ote takaa sen, että tuntuma pysyy hyvin kevyenä, ja tunnen herkästi myös mitä Willin suussa tapahtuu. Ylipäätään teen ohjilla aika vähän, enimmäkseen ne vain ovat tuntumalla. Jos tarvitsen sisäohjaa enemmän, autan peukalolla ja koukistan etusormea. Ulko-ohjaa käyttäessä nostan ulko-ohjaa keskisormea nostamalla. Käsivarteni lepää Willin selkää ja säkää vasten, jotta voin pitää käden mahdollisimman rentona. Hetkittäin saatan nostaa kättä ylemmäs, mutta pyrin aina palauttamaan sen ns. neutraaliin asentoon. Kun aloitin nämä in-hand-touhut, kädet väsyivät nopeasti, mutta nykyisin ei omaa kättä tarvitse juurikaan lepuuttaa, kunhan muistan olla jännittämättä kättä. Jos käsi väsyy, on se merkki siitä, että jokin tökkii (jännitän itse kättä, olen jäänyt liian pitkäksi aikaa hinkkaamaan samaa asiaa ilman taukoa, tai Willi jännittää suutaan, jolloin joudun pitämään vastaan ohjalla.) Kuvat: Tanja Kankilampi

Kerään ohjat ensin käteen niin, että ne kulkevat etu-ja keskisormen sekä nimettämän ja pikkusormen välistä. Ohjan perät jäävät lepäämään käden päälle.

Sisäohja kulkee etusormen alitse ja tulee ulos etusormen ja peukalon välistä. Ulko-ohja kulkee puolestaan sekä nimettömän että keskisormen alitse, ja jää lepäämään keskisormen päälle/etu- ja keskisormien väliin. Käsi pysyy rentona, ja ote hyvin kevyenä.

Käännän käden niin, että kämmenselkä osoittaa ylöspäin. Sisäohjaa käytän peukalon avulla ja koukistamalla etusormea. Ulko-ohjaa käytän nostamalla ohjaa keskisormella. Käsivarsi lepää Willin selkää ja säkää vasten.

Tämä tapa pitää ohjia on ihan itse kehittämäni, ts. kukaan ei ole minulle opettanut miten ohjia tulisi pitää kädessä. En tiedä onko tämä kuinka "oikea" tai paras mahdollinen tapa. Mutta tähän olen nyt tottunut ja se mielestäni toimii kohtuullisen hyvin, joten tällä mennään.


Tekeekö kukaan muu mitään tällaista hevosten kanssa? Olisi kiva kuulla ja vaihtaa ajatuksia!