Rentouden illuusio

Mietintämyssy on taas käynyt kuumana, aiheena hevosen liikkeen syvin olemus. Tästä tulisi t-o-d-e-l-l-a megapitkä ja tylsä teksti, jos kaiken suoltaisin samaan, joten koitan pilkkoa asiaa jotenkin järkeviin osioihin.

Vaikkei nykyinen ulkomuotoni ja ääretön notkeuteni (not!) siitä viitteitä annakaan, olen lapsesta lähtien tanssinut monta vuotta balettia. Olin 5-vuotias, kun aloitin satubaletin, ja lopetin klassisen baletin kai joskus yläasteen kynnyksellä. Lukiossa palasin vielä pariksi vuodeksi jazz-tanssin pariin. Edelleen tanssi on lähellä sydäntäni, ja tietyt liikkeet ja asennot tulevat suoraan selkärangasta. Tanssitaustasta on varmasti ratsastuksessa paljon apua; molemmissa lajeissa vaaditaan koko kehon hahmotusta ja hallintaa sekä rytmitajua. Molemmissa lajeissa liikkeiden suorittaminen lähtee keskikehon hyvästä tuesta. Molemmissa lajeissa täytyy kyetä liikuttamaan ja hallitsemaan raajoja toisista riippumatta ja muun kehon pysyessä vakaana. Tanssiva hevonen on myös osuva kuvaus kouluhevosesta.

Tanssiin liittyvien mielikuvien avulla on minusta helppo kuvailla millaista kehonkäyttöä vaaditaan sekä ratsastajalta että hevoselta. Vaikkei olisikaan itse harrastanut balettia, kuvittelisin, että on aika helppo saada jonkinlainen käsitys esim. siitä, millaista keskivartalon tukea liikesarjojen suorittaminen keskilattialla ilman tangon tukea vaatii. Hevosen selässä istumisen sen sijaan saattaa harjaantumattomaan silmään näyttää, no, istumiselta. Jos et saa ajatuksesta kiinni, suosittelen kokeilemaan esim. yksinkertaista (mutta ei helppoa!) "Rond de jambe"-liikesarjaa. Pystytkö liu'uttamaan jalkaa kaaressa lattiaa pitkin niin, että muu vartalo pysyy stabiilina ja mahdollisimman paikallaan? Suonenvedon ja polvivammojen välttämiseksi voit unohtaa baletin vaatimat nilkan äärimmäiset ojennukset ja jalkojen avaamisen, keskity lantioon. Pelkkä yhden jalan liikuttaminen puolikaaressa edestakaisin riittänee antamaan hiukan osviittaa siitä, millä tasolla on oma keskivartalon kontrolli. (Ja jos tämä tuntuu liian helpolta, saman voi tehdä ilmassa, Grand rond de jambe!) Balettitanssi ei ole heikkojen hommaa, vaan rankkaa lihastyötä! Silti mielikuva ballerinasta on kevyt, ilmava. Liikkuminen näyttää helpolta ja vaivattomalta. Samoilla sanoilla voi kuvata ihanteellisesti liikkuvaa kouluhevosta.

"Rento" ei siis ole mielestäni oikea sana kuvaamaan ratsastuksen vaatimaa kehon käyttöä, ei ratsastajan eikä hevosen osalta. Silti edelleen opetetaan "rentoutumaan" hevosen selässä, tai "rennosti mukautumaan" liikkeisiin. Aloittelijalle neuvo voi olla ihan validi, jos hevosen selässä istuminen on jännittävää tai pelottavaa. Jännityksestä jäykkä kroppa ei edesauta ratsastuksessa vaadittavan asennon opettelua. Mutta entäs sitten, kun ratsastajalla alkaa olla jo hajua siitä, miten hevoseen vaikutetaan? Silloin "rentoutuminen" ei enää olekaan hyvä neuvo. Mieti hevosen kannalta, onko sen helpompi kantaa selässään rennosti liikkeiden mukana heiluvaa ratsastaja vai jäntevänä itseään kantavaa ratsastajaa? Jos joutuisit juoksemaan reppu seläsä, valitsisitko mieluummin pehmeän, mutta löysän säkin, vai tukevan ja napakan rinkan? Pehmeinkin säkki on aina liikkeestä jäljessä. Ilman hyvää keskivartalon tukea on mahdotonta käyttää vain toista pohjetta muun istunnan häiriintymättä.

Oikeastaan kaikki yllä mainittu lihastonuksen hienosäädöstä koskee yhtä lailla myös hevosta. Voidakseen tehdä tasapainoisia siirtymisiä, suunnan ja asennon muutoksia, täytyy hevosen kyetä hienosäätämään lihastonusta eri puolilla kehoa. Rento hevonen on löysä ja etupainoinen. Sanotaan, että "hevosen pitää rentouttaa selkälihakset". Miksi ihmeessä, jos sen täytyy kantaa selässään ratsastajaa? Kuten balettitanssijan, hevosen täytyy kyetä hienosäätämään ja kontrolloimaan liikkeitään. Mitä vaativampia liikkeitä hevoselta pyydetään, sen tarkempaan ja monimutkaisempaan kehon koordinaatioon hevosen täytyy pystyä. Rennosti roiskiminen ei silloin tule kyseeseen. Tämän valossa pyrkimys rentouden lisäämiseen erityisesti hevosen selkälihaksistossa alkaa pikkuhiljaa tuntua absurdilta.

Alunperin ranskankielellä kirjoitettussa Decarpentryn "Academic Equitation"-teoksessa käytetään sanaparia "contraction-decontraction" toistensa vastakohtina kuvaamaan hevosen lihasten jännitystä ja "jännityksen puuttetta".  Teoksen englanninkielisssä käännöksessä on kuitenkin käytetty termejä "contracted" ja  "relaxed". Sanan "rentous" käyttö aiheuttaa helposti sen harhakäsityksen, että halutaan vähentää lihastonusta, kun sen sijaan tarkoitus on hienosäätää lihastonusta. Ensimmäinen argumentti tästä keskustellessa yleensä on, että "ei rentoudella oikeasti tarkoiteta alentunuttta lihastonusta, vaan jäntevää rentoutta" (oksymoroni!), mutta miksi sitten käytetään tätä sanaa? Sanoissa on voimaa, ne luovat mielikuvia. Käytetään siis oikeita sanoja.

To be continued...

Pikku-Piitun ensimmäiset ja viimeiset balettitossut. Ensimmäiset on tanssittu puhki, viimeiset jäivät hyvin vähälle käytölle. Näihin liittyy paljon rakkaita (ja vähän kivuliaitakin, ainakin varpaiden osalta) muistoja!