Sehän on sulkutaivutusta!

Tadaa! Ikuisuusprojekti sulkutaivutus in-hand on saavuttanut merkittävän virstanpylvään! Pitkään uskalsin harjoitella sitä vain hetkinä, jolloin Willi tuntui erityisen hyvältä, jolloin oli toivoa saada aikaan jotain sulkutaivutuksen tapaista. Jokin aika sitten huomasin, että kappas, nyt voinkin käyttää sulkutaivutusta siihen, mihin se on tarkoitettu, eli työkaluksi saadakseni hevosta parempaan tasapainoon, erityisesti aktivoimaan etuosaa ja parantamaan kokoamisastetta. Itse liike ei ole enää harjoituksen kohde, vaan yksi lisätyökalu, jonka voi tarvittaessa kaivaa pakista esiin. Hurraa!

No, kriittisen katsojan mielestä liike ei varmaan vielä täytä sulkutaivutuksen vaatimuksia, mutta se ei oikeastaan ole kovin oleellista. Tärkeintä on, että saan liikkeen avulla aktivoitua haluamiani kehon osia, ja lopputuloksena Willin tasapaino, asento ja liikkeen laatu paranee. Kummallista kyllä, sulku sujuu paremmin oikeassa kierroksessa, mikä on yleensä vaikeampi suunta meille. Vasemmalle joudun houkuttelemaan enemmän takaosaa liikkeen mukaan. Toisaalta sivuvaikutukset ovat myös pahempia oikeassa kierroksessa; Willi tarjoaa siihen suuntaa helpommin "sulkutaivutusta", eli lonkkataklausta takaosa edessä, etuosa tuhannen mutkalla ja ulkolapa jossain omilla teillään.

Tähänkin tarinaan liittyy myös pieni moraalinen opetus, lähinnä itselleni. Jos ei yritä, ja uskalla epäonnistua, ei ikinä saavuta mitään. Oli pitkiä aikoja, kun välttelin sulkua, koska sen harjoittelu toi mukanaan niin paljon lieveilmiöitä. Mutta jossain vaiheessa oli vaan pakko ottaa härkää sarvista ja kokeilla. Jos menee metsään, niin menee metsään. Kun hyvinä hetkinä alkoi tulla muutamia askeleita oikeaan suuntaan, jossa hetkellisessä mielenhäiriössä päätin kerran kokeilla sulkua jo ihan alkuverryttelyssä, ennen kuin Willi oli täysin avuilla. Ja kappas, vaikka itse liike ei ollut kovin hehkeää, näkyivät sen vaikutukset kuitenkin Willin liikkeessä. Nyt sulkua tehdään siinä missä avoja, pieniä voltteja ja piruettejakin, sen mukaan mikä milläkin hetkellä tuntuu parhaalta korjaukselta. Sitä voidaan tehdä uralta keskelle, tai keskeltä uraa kohti. Vuorotellen avon ja piruettien kanssa. Vauhti täytyy vielä pitää hyvin hitaana, muuten Willi vaan hiihtelee menemään miten sattuu. Edelleen Willi välillä tarjoaa "sulkua" kun pitäisi tehdä vain pientä volttia tai kävellä suoraan/avoa kentän keskustassa olevaa linjaa pitkin, mutta se ei enää aiheuta mulle itselleni sen kummempaa ongelmaa. Korjataan eteen (välillä miljoona kertaa...), ei sen kummempaa. Varmaan nämä omatoimiset lonkkataklauksetkin vähenevät, kun liikkeen suoritusvarmuus paranee ja avut selkeytyvät. Nyt Willi vähän arvailee ja kokeilee, että olisko porkkanoita tarjolla, jos esittelisi omatoimisesti liikerepertuaaria. Enkä enää pidä palkkataukoa jokaisen sulun jälkeen, vaan työskentelen pidempiä pätkiä yhteen putkeen. Willi joutuu todella ansaitsemaan porkkanansa, niitä on tarjolla vain erityisen ansioikkaista suorituksista!

Pics or didn't happen? No mulla on jotain parempaa, liikkuvaa kuvaa! Tietysti sen jälkeen kun kamera saatiin esille, oli huippuhetket jo menneet, mutta kyllä nääkin on semi-kelvollisia yritelmiä. Tulee sieltä aina välillä jokunen ristiaskel!