Puuta...

Jos jostain syystä luet tätä blogia, tarkoittaa se kahta asiaa: Ensinnäkin, yli puolen vuoden harkinnan, hautomisen ja suunnittelun jälkeen olen todella saanut jotain tekstiä aikaiseksi ruudulle (pään sisällä on jo pitkään asunut monta juttua) ja toiseksi, olen hetkellisessä rohkeuden puuskassa (tai  mielenhäiriössä) päättänyt laittaa blogin julkisesti näkyviin. Joka tapauksessa, hurraa minä! Ja hurraa sinä, kun luet tätä!

Suurella todennäköisyydellä olet minulle entuudestaan jostain tuttu, ja olen vinkannut blogistani sinulle. Tai mistäs sen tietää, ehkä luet tätä blogia vuosia sen perustamisen jälkeen, kun blogistani on tullut suurempi, kauniimpi ja viisaampi (not likely), ja minulla on satoja, ei vaan tuhansia lukijoita. Eli tervetuloa! Ja siltä varalta, ettemme tunne, niin tässä lyhyt esittely:

Olen kolmenkympin kriisin pyörteistä melkein selviytynyt nainen Espoosta Raaseporista. Henkisesti tunnen olevani vielä aika vahvasti espoolainen, koska siellä olen enimmäkseen asunut viimeiset 15 vuotta elämästäni. Kuluvan vuoden alusta lähtien kotipaikka on kuitenkin ollut Raaseporin Pohja, joten maalle sopeutuminen on parhaillaan käynnissä. Maalle muuttoon oli monta pientä syytä, jotka yhdessä kasvoivat isoksi. Riittävän isoksi, että uskalsin hypätä tuntemattomaan; pakata omat vähät tavarani, ottaa koiran kainaloon, ja suunnata pois pääkaupunkiseudun pölyistä. Maantieteellisesti matka ei ole oikeastaan kummoinen, tunnissa huristelen kehä kolmosen sisäpuolelle.

Osana elämän myllerrystä olen juuri valmistunut myös uuteen ammattiin, ja olen uunituore puualan artesaani. Tätä ennen ehdin olla töissä ja opiskella akateemisessa maailmassa tohtoriksi asti, mutta sitten tuli mitta täyteen. Kahden vuoden opinnot aikuisopistossa olivat ihanaa ja todella antoisaa aikaa. Koulussa oli myös turvallista, mutta nyt pitäisi uskaltaa kokeilla omia siipiä oikeissa töissä, oikeassa verstaassa. Nokkela lukija huomaa tästä jo yhteyden tämän kirjoituksen otsikkoon ja blogin nimeen. Ehkä blogiin tulee jossain vaiheessa oma verstas-osio, jonka suojissa keskityn enemmän puutöihin ja niiden esittelyyn. Muita aiheita ovat todennäköisesti hevos- ja koirajutut, sekä oman pikku koloni remontoinnin seuranta. Toistaiseksi uskon, että blogin päivitystahti on sen verran verkkainen, että saatte tyytyä sillisalaattiin, jossa kirjoitusten aiheet poukkoilevat laidasta laitaan, koskien kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Turha siis kuvitella, että joka päivä saisin aikaiseksi uutta tekstiä, realistisempaa on odottaa uusia juttuja korkeintaan muutama viikossa. Tämäkin vaatii minulta todennäköisesti itseni ylittämistä: olen nimittäin pahimman laatuinen perfektionisti, ja kynnys laittaa omaa tekstiä näkyviin on todella suuri. "Pahimman laatuinen" juuri siten, että huomaan usein lamaantuvani täysin epäonnistumisen pelosta, ts. jos en ole varma onnistumisesta, en edes yritä. Blogin kirjoittaminen on minulle eräänlaista terapiaa ja siedätyshoitoa; pakotan itseni julkaisemaan tekstiä, joka ei missään määrin ole täydellistä, hiottua ja niin nerokasta ja hauskaa, kuin haluaisin sen olevan. Tästä syystä koitan pakottaa itseni kirjoittamaan jotain edes kerran viikossa, ikään kuin lääkkeeksi.

Blogin ulkoasu, rakenne ja toiminnot tulevat varmasti elämään kovasti alkuaikoina. Eikä käytännössä vähiten siksi, että minulla ei ole vielä hajuakaan miten täällä bloggerissa asiat toimivat, ja toiseksi siksi, että en koe olevani visuaalisesti kovin lahjakas ja kekseliäs. Otankin mielelläni vastaan ideoita, ehdotuksia ja omia hyväksi havaittuja niksejä toimivan blogin rakentamisesta. Hankinnassa on kamera, jotta toivottavasti jossain vaiheessa blogiin saisin kuviakin.

Kiva kun kävit, toivottavasti nähdään taas pian! Ja jätä toki kommentti ja terveiset, niin tiedän miten olet viihtynyt täällä.

-Piitu-