...ja hevonen on luotu liikkumaan. Koska vaihtoehtoisia
liikutusmuotoja taas kaivataan, ja erityisesti sellaisia missä kuitenkin jollain
tavalla pääsen vaikuttamaan Williin, olen ottanut ohjasajon mukaan meidän
repertuaariin. Olen ihan aloittelija siinä lajissa, mutta syksyllä käyty kurssi
antoi sen verran pohjaa ja itseluottamusta, että uskallan yksikseni hiukan
harjoitella lisää. Perjantaina ajoin
viimeksi, ja aluksi Willi oli hiukan tahmea ja tarjosi vain hidasta mummoravia.
Sitten vaihdettiin suuntaa, ja jotain mun aisteille näkymätöntä tapahtui, jonka seurauksena Willi päätti ryhtyä riekkumaan (mikä ei sinänsä ole
yllättävää, tämä show on nähty moneen kertaan ennekin). Riekkuminen jäi
kuitenkin aika lyhyeksi (olen kehittynyt kovasti seinää vasten
pysäyttämisessä!), ja sen jälkeen ravista löytyi ihan uusi vaihde, ja koko
hevosen yleisilme muuttui. Enkä tällä kertaa tarkoita sitä normaalia riekkumiseen
liittyvää hätäistä silmien pyörittelyä ja pörinää, vaan Willi liikkui todella
halukkaasti mutta silti keskittyneesti! Ihan eri hevonen kuin alun
tympääntyneen näköinen laahustelija, jota piti patistella raviin. Nyt riitti
pelkkä tavallisella puheäänellä sanottu ”ra-vi”, ja heti ensiaskeleesta liike
oli hyvää. Tehtiin jopa pieniä väistöjä ravissa. En tiedä mitä tuossa sitten
tapahtui, ihan kuin jotain olisi naksahtanut sekä Willin päässä että kropassa
yhtaikaa kohdalleen, mutta hyvä näin! Teki hyvää mun murehtimiseen
taipuvaiselle mielelle nähdä iloisesti ja hyvin liikkuva hevonen. Ravien jälkeen
tehtiin vielä muutamat avot molempiin suuntiin käynnissä, ja näissäkin mun ohjaus on alkanut vähän kehittyä, tuli muutamia oikein kelvollisia askeleita. En halunnut kaivaa verta
nenästä ja pyytää laukkaa, se olisi satavarmasti johtanut uuteen ryntäilykohtaukseen.
Ehkä ens kerralla?
Laukka lisättiin tänään (tai siis eilen, ks. kellonaika) ratsain suoritettuun liikuntaan.
Metsäkävelyn (ja pörinöiden, kuinkas muuten...) jälkeen suunnattiin maneesiin,
päättäväisin mielin, että tänään tehdään taas myös kunnon ravityöskentelyä ja
työstetään siirtymisiä. Edellisen päivän ohjasajo oli selvästi tehnyt hyvää, ja
Willi tuntui pitkästä aikaa heti tosi hyvältä oikealle ja jopa ihan siedettävältä
myös vasemmalle (mikä on ollut se hankala suunta joululoman jälkeen). Ja mitäs
sitä pidempään hieromaan, kun hevonen tuntui kivalta käynnissä, niin ravia
mars. Leudomman sään vuoksi olin jättänyt villaloimen pois, joten istuin paljaassa
(lue: liukkaassa) selässä, toppahousut jalassa. Ja ihan mahtavaa, eka
siirtyminen ei ollut vielä mitenkään täydellinen, mutta parempi kuin pitkään
aikaan ilman valmentajaa ratsastaessani, ja ravi oli heti mukavan pyöreää ja
tahdikasta. Olenko jo muistanut hehkuttanut miten mukava selkä Willillä on,
kuin luotu ilman satulaa ratsastamiseen! Myös vasempaan kierrokseen ravi oli
sujuvaa, hetkittäin jopa liian sujuvaa ja lennokasta! En voi antaa Willin ravata
kovin isoa ravia ilman satulaa, en vaan pysy kyydissä! Ja toisaalta se
painuu helposti etupainoiseksi ja rullaa kaulan kuolaimen alle jos annan sen
syyhkiä liian kovaa, joten parempi pitää maltti ja hallinta hommassa. Siirtymiset eivät olleet vielä lähellekään täydellisiä, mutta meidän mittapuulla harvinaisen mallikkaita! Tästä suuresta menestyksestä rohkaistuneena päätin, että mitäs jos vähän
laukattais vielä. Laukannostot (oikein tehtynä) on ollut Willille vaikeita, ja
satulaepisodin aikaan lähes mahdottomia, joten vähän jännittyneenä ja varovaisesti
pyysin sitä laukkaamaan, ja ihan mahtavaa, sekin sujui! Olin tyytyväinen siedettävään
nostoon ja muutamaan kierrokseen ympyrällä. Maneesissa ollut toinen ratsukko
teki juuri lähtöä, enkä halunnut yksin jäädä laukkailemaan (ihan siltä varalta
että Willi keksii jotain omia hyviä ideoita ja lennän pää edellä maneesin
seinään, silloin on kiva jos on joku soittamassa ambulanssia...), joten otin
nopeasti vielä toiseen suuntaan laukannoston, ja olin siihen tyytyväinen. Itse
asiassa niin tyytyväinen, että palkkioksi hyppäsin melkein saman tien selästä
alas ja päästin Willin vapaaksi leikkimään pallolla! Kyllä on taas mahtavaa olla näin ihanan hevosen omistaja!
Update (maanantai): Mitä enemmän Willi liikkuu, sitä virkeämpi (lue:pöllömpi) siitä tulee! Ajattelin että tänään pitää ottaa vähän iisimmin kolmen työskentelypäivän jälkeen, mutta herra meinasi heittää metsäkävelyn ihan täysin ranttaliksi. Huoh, huomenna pitäisi taas kiivetä selkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveiset tai kerro mitä mieltä sinä olet.