Vierivä kivi ei sammaloidu

...ja hevonen on luotu liikkumaan. Koska vaihtoehtoisia liikutusmuotoja taas kaivataan, ja erityisesti sellaisia missä kuitenkin jollain tavalla pääsen vaikuttamaan Williin, olen ottanut ohjasajon mukaan meidän repertuaariin. Olen ihan aloittelija siinä lajissa, mutta syksyllä käyty kurssi antoi sen verran pohjaa ja itseluottamusta, että uskallan yksikseni hiukan harjoitella lisää. Perjantaina  ajoin viimeksi, ja aluksi Willi oli hiukan tahmea ja tarjosi vain hidasta mummoravia. Sitten vaihdettiin suuntaa, ja jotain mun aisteille näkymätöntä tapahtui, jonka seurauksena Willi päätti ryhtyä riekkumaan (mikä ei sinänsä ole yllättävää, tämä show on nähty moneen kertaan ennekin). Riekkuminen jäi kuitenkin aika lyhyeksi (olen kehittynyt kovasti seinää vasten pysäyttämisessä!), ja sen jälkeen ravista löytyi ihan uusi vaihde, ja koko hevosen yleisilme muuttui. Enkä tällä kertaa tarkoita sitä normaalia riekkumiseen liittyvää hätäistä silmien pyörittelyä ja pörinää, vaan Willi liikkui todella halukkaasti mutta silti keskittyneesti! Ihan eri hevonen kuin alun tympääntyneen näköinen laahustelija, jota piti patistella raviin. Nyt riitti pelkkä tavallisella puheäänellä sanottu ”ra-vi”, ja heti ensiaskeleesta liike oli hyvää. Tehtiin jopa pieniä väistöjä ravissa. En tiedä mitä tuossa sitten tapahtui, ihan kuin jotain olisi naksahtanut sekä Willin päässä että kropassa yhtaikaa kohdalleen, mutta hyvä näin! Teki hyvää mun murehtimiseen taipuvaiselle mielelle nähdä iloisesti ja hyvin liikkuva hevonen. Ravien jälkeen tehtiin vielä muutamat avot molempiin suuntiin käynnissä, ja näissäkin mun ohjaus on alkanut vähän  kehittyä, tuli muutamia oikein kelvollisia askeleita. En halunnut kaivaa verta nenästä ja pyytää laukkaa, se olisi satavarmasti johtanut uuteen ryntäilykohtaukseen. Ehkä ens kerralla?

Laukka lisättiin tänään (tai siis eilen, ks. kellonaika) ratsain suoritettuun liikuntaan. Metsäkävelyn (ja pörinöiden, kuinkas muuten...) jälkeen suunnattiin maneesiin, päättäväisin mielin, että tänään tehdään taas myös kunnon ravityöskentelyä ja työstetään siirtymisiä. Edellisen päivän ohjasajo oli selvästi tehnyt hyvää, ja Willi tuntui pitkästä aikaa heti tosi hyvältä oikealle ja jopa ihan siedettävältä myös vasemmalle (mikä on ollut se hankala suunta joululoman jälkeen). Ja mitäs sitä pidempään hieromaan, kun hevonen tuntui kivalta käynnissä, niin ravia mars. Leudomman sään vuoksi olin jättänyt villaloimen pois, joten istuin paljaassa (lue: liukkaassa) selässä, toppahousut jalassa. Ja ihan mahtavaa, eka siirtyminen ei ollut vielä mitenkään täydellinen, mutta parempi kuin pitkään aikaan ilman valmentajaa ratsastaessani, ja ravi oli heti mukavan pyöreää ja tahdikasta. Olenko jo muistanut hehkuttanut miten mukava selkä Willillä on, kuin luotu ilman satulaa ratsastamiseen! Myös vasempaan kierrokseen ravi oli sujuvaa, hetkittäin jopa liian sujuvaa ja lennokasta! En voi antaa Willin ravata kovin isoa ravia ilman satulaa, en vaan pysy kyydissä! Ja toisaalta se painuu helposti etupainoiseksi ja rullaa kaulan kuolaimen alle jos annan sen syyhkiä liian kovaa, joten parempi pitää maltti ja hallinta hommassa. Siirtymiset eivät olleet vielä lähellekään täydellisiä, mutta meidän mittapuulla harvinaisen  mallikkaita! Tästä suuresta menestyksestä rohkaistuneena päätin, että mitäs jos vähän laukattais vielä. Laukannostot (oikein tehtynä) on ollut Willille vaikeita, ja satulaepisodin aikaan lähes mahdottomia, joten vähän jännittyneenä ja varovaisesti pyysin sitä laukkaamaan, ja ihan mahtavaa, sekin sujui! Olin tyytyväinen siedettävään nostoon ja muutamaan kierrokseen ympyrällä. Maneesissa ollut toinen ratsukko teki juuri lähtöä, enkä halunnut yksin jäädä laukkailemaan (ihan siltä varalta että Willi keksii jotain omia hyviä ideoita ja lennän pää edellä maneesin seinään, silloin on kiva jos on joku soittamassa ambulanssia...), joten otin nopeasti vielä toiseen suuntaan laukannoston, ja olin siihen tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen, että palkkioksi hyppäsin melkein saman tien selästä alas ja päästin Willin vapaaksi leikkimään pallolla! Kyllä on taas mahtavaa olla näin ihanan hevosen omistaja!

Update (maanantai): Mitä enemmän Willi liikkuu, sitä virkeämpi (lue:pöllömpi) siitä tulee! Ajattelin että tänään pitää ottaa vähän iisimmin kolmen työskentelypäivän jälkeen, mutta herra meinasi heittää metsäkävelyn ihan täysin ranttaliksi. Huoh, huomenna pitäisi taas kiivetä selkään...