Kaksisuuntainen mielialahäiriö

(eli pohdintaa hevosenomistajan psyyken perustilasta)

On tämä jännä harrastus. Hetkessä romahdat synkkyyteen ja alhaisimpaan ahdinkoon, ja seuraavana hetkenä hymyilet kuin hangon keksi. Sellaista on ollut taas viime aikoina mielialat täällä. Lääkitys pielessä?

Satulanmetsästys on yllättäen tällä hetkellä päällimmäinen murhe. Se on harvinaisen turhauttavaa hommaa, ja  siihen saa helposti kulumaan monta tuntia aikaa päivittäin, vaikka ei konkreettisesti tekisikään juuri mitään. Selailen käytettyjen satuloiden myynti-ilmoituksia (onko kaikkien muiden hevosilla suora selkä, missä on kaikki kaarevat satulat!!!) tutkin satulanvalmistajien sivuja (miten jokaisella on se uniikki, biomekaaninen, mullistavaa, innovatiivinen, hevosystävällinen jne. ratkaisunsa). On Flair-ilmatopattua, joustorunkoista, kiertyvää runkoa, täysin kustomoitavaa, jne. Joustorunkosatuloiden valmistajan mukaan vain joustava satula voi mukautua hevosen liikkeeseen. Kovarunkosatuloiden valmistajan mukaan vain kiinteä runko on riittävän stabiili hevosen selässä, eikä siten häiritse hevosta. Toiset vannovat ilmatopattujen satuloiden nimeen, toisten mielestä ne ovat kammottavia ja aina kovia. Jollekin vain villatopattu kelpaa, koska sitä voi muokata tarpeen mukaan. Toisaalta memory foam-satulaa ei tarvitse topata, ikinä (entäs jos hevosen selkä muuttuu?) Onko Balancen tyyppinen padeihin perustuva ratkaisu sittenkin paras, vai katoaako silloin tuntuma hevoseen? Entä mittatilaussatula, onko se ratkaisu, jos pätäkkää löytyy? Mittatilaussatulaa ei pääse sovittamaan, ennen kuin on myöhäistä perua ostopäätös, mitä jos satula ei sovikaan? Saisiko siihen jonkinlaisen takuun, tai palautusoikeuden? Varsinkin jos hevonen on Willin tavoin "prinsessa", joka tuntee pienenkin herneen patjankasan läpi.

Toinen, mahdollisesti isompi murhe liittyy välillisesti tähän satulaongelmaan. Pelkään nimittäin, että aika kuluu ja syksyllä vaivalla rakennetut lihakset rapistuvat ja Willin selkä menee taas huonompaaan kuntoon. Muutama päivä sitten katselin jo, että Willi raahasi (vapaana) ravatessaan vasenta takastaan, mitä se teki keväällä, kun kinner kipeytyi. Kehittääkö se taas niveltulehdusta, vai mistä kiikastaa? Aaaarg, ollaanko taas kohta samassa tilanteessa kuin viime keväänä, että pitää piikitellä niveliä? Tuleeko tästä loputon kierre, jossa vuorottelevat muutaman kuukauden treenikaudet ja lomailut. Ensin vaivalla treenataan ja kuntoutetaan hevosta kuntoon, sitten tulee jokin pieni takapakki (satula), mikä estää muuten hyvää vauhtia kehittyvän hevosen liikutuksen, ja kun treeniin tulee taukoa, Willin kunto taas rapistuu, ja se kehittää tulehduksia ja kiputiloja kroppaansa, kun ei liiku tarpeeksi ja oikein. Eihän hevoselle voi sanoa että kuule kulta, vaikka en voikaan juuri nyt selästä käsin vahtia sitä missä asennossa (suorassa) pidät selkärankaasi, niin voisitko ihan itse tarhassa tarkkailla, ettei rankaan tule kiertoa ja rotaatiota väärään suuntaan. Muistathan myös nostaa rintakehää, ettet painu etupainoiseksi, jolloin kaventuneet nikamavälit painuvat entisestään kasaan ja okahaarakkeet ovat vaarassa osua yhteen. Hevoselle etupainoinen asento on normaali, luonnossa kaikki hevoset ovat etupainoisia!  Niitä ei ole suunniteltu kantamaan painoa selkärangan yläpuolella, vaan hevosen selkä on suunniteltu kannattelemaan vain sen omaa (vaikkakin aika merkittävää) sisäelinten ja suoliston painoa. Kaiken lisäksi luonto on suunnitellut hevosen selän toimimaan niin, että selkälihasten tehtävä on stabiloida (lue: jäykistää) ja vähentää rangan liikkuvuutta hevosen liikkuessa. Luonnonvalinta on julmaa, mutta (tappavan) tehokasta jalostusta. Mitä kovempi vauhti, sen jäykempi selkä ja sitä todennäköisemmin hevonen on välttynyt joutumasta petojen ruokalistalle. Tätä faktaa vastaan joka ikinen ratsastaja joutuu tekemään töitä, ihan koko ajan. Edes ideaalitapauksessa (terve hevonen, täydellisen taitava ratsastaja, täysin sopivat varusteet) ei ole helppoa tehdä työtä luontoa vastaan, saatika jos vähän väliä edistys tyssää milloin mihinkin kapulaan rattaiden välissä. Niiiiiiiiin epäreilua!!! On vaikeaa edes kirjoittaa tästä selkeästi, kiukku nousee kun ajattelinkin koko asiaa!!!

Sitten onneksi tulee niitä päiviä, kun näen, että Willi on hyväntuulinen, ja se kävelee metsätiellä reippaasti ja halukkaasti. Ratsastaessa (käynnissä...) se tekee koko ajan poikkeuksetta hyviä avoja, edellyttäen että itse olen järjestyksessä selässä. Sulut paranevat hissukseen (ongelmia näissäkin enemmän ratsastajalla kuin hevosella), ja käyntipiruetit ovat parantuneet huimasti. Jos koulukisoissa olisi käyntiluokkia (ilman satulaa), me oltais aika vahvoilla. Aina välillä Willi väläyttää myös hienoa ravia, edes pari kolme askelta, niin että se nostaa rintakehää ja kannattelee itse etuosaansa. Ne pari hyvää askelta kerran viikossa kantavat onneksi monta päivää, ja muistuttavat miksi tähän (järjettömään?) hommaan on ryhtynyt.

Willi elokuun lopulla (jolloin edellinen satula on juuri ostettu) ja joulukuun puolessa välissä. Muutosta on tapahtunut lihaksistossa erityisesti sään ympärillä ja kaulan tyvessä, myös lapakuopat ovat täyttyneet. Toivotaan, että kaikki työ ei ehdi mennä hukkaan. Oikealla Willin selkä näyttää olevan enemmän notkolla, mutta kun piirsin viivan selkälinjaa pitkin ja vertasin kuvia keskenään, on kyseessä taustan ja vatsan aiheuttama optinen harha, ja selkälinjat kuvissa ovat käytännössä identtisiä. (Älkää katsoko vatsalinjaa...)

P.S. Onneksi meidän guru, Jean Luc Cornille on tulossa kesällä Suomeen! Koitan järjestää itseni eturiviin kuuntelemaan herraa (ja pinnistelemään, että ymmärrän hänen erittäin vahvasti ranskalaisella aksentilla puhuttua englantiaan...)