Hiitillä

Ihana kevätpäivä! Päätin, että sen kunniaksi ei mennä lähellekään maneesia! Koska me molemmat Willin kanssa kaipaamme kuntokuuria, lähdettiin metsätielle reippailemaan. Meidän ihana tallitie päättyy tallin pihaan, ja sen varrella on vain yksi toinen talo (ja sekin on aivan tien alkupäässä), joten tiellä liikkuu ainoastaan tallin asiakkaat. Muuta liikennettä ei siis juurikaan tarvitse väistellä, eikä Willi ole moksiskaan satunnaisesti vastaan tulevista yksittäisistä autoista. Talven mittaan ollaan tallattu tietä kävellen, mutta nyt on aika kiristää tahtia: mehän ruvetaan hölkkäämään! Se, että mulla ei ole satulaa, ei saa olla este maastolenkeille! Tähän asti muutamat ekat kokeilut ovat olleet lyhyitä ravipyrähdyksiä loivissa ylämäissä, jotka ovat yleensä päättyneet kanervikkoon; kun mä yritän liinalla hidastaa Willin vauhtia, se tunkee lähemmäs ja lähemmäs mun syliin, ja lopulta ollaan molemmat tien poskessa. 

Tänään päätin, että nyt skarpataan. Juostaan pidempiä pätkiä, ja Willi saa luvan opetella ravaamaan rentoa hölkkävauhtia mun rinnalla. Alkumatkasta Willi on normaalisti laiska liikkumaan, joten käytin tätä hyväkseni, ja pyysin heti ekassa kunnon mäessä sitä ravaamaan. Hyvin meni, selvittiin kunnialla, rinta rinnan mäen päälle! Superkehut, ja jatkettiin mutkaan kävellen. Kun seuraava sopiva suora tuli vastaan, lähtettiin taas liikkeelle. Willi lähti jo hyvin pienestä eleestä raviin, ei tarvinnut edes maiskuttaa, riittää että olin itse lähdössä juoksemaan. Jee, täähän on kivaa! Samalla kaavalla jatkettiin; aina kun oli hyvä näkyvyys ( mutkan takaa VOI kuitenkin tulla autoja vastaan) ja joko tasaista tai loivaa nousua, me pistettiin raviksi. Kehuin Williä kovasti aina kun se hölkkäsi nätisti. Willi on ehdollistunut siihen, että koska tahansa sanallisia kehuja voi seurata porkkanapoletti, joten kehuminen itsessään saa sen kiinnittämään entistä enemmän huomionsa minuun. Kotiinpäin mennessä meinasi yhdellä pidemmällä suoralla vauhti karata liikaa, mutta pienellä muistutuksella ja liinan heilautuksessa Willin nenän edessä sain pysäytettyä Willin puskemisen. Mutta muuten lenkki sujui ongelmitta, joten ehkä meillä on tässä uusi harrastus ja treenimuoto!

Koska eilen en ollut ratsastanut ollenkaan, mentiin vielä hetkeksi ilta-auringon laskiessa kentällä pyörähtämään selästä käsin. Siellä normaalit "pitkäsivu avoa-iso puolipiruetti-sulku takaisin uralle"-harjoitukset molempiin suuntiin, ja myös toinen vakkarikuvio, eli linja kentän pituussuuntaan, ja siinä avoa molempiin suuntiin, aina muutaman askeleen jälkeen suoristus ja avo toiseen suuntaan. Willi oli oikein rento ja hyväntuulinen, treenattiin lopuksi vielä käynnin sisällä siirtymisiä koottu-keskikäynti-koottu käynti (huomasin, että tämähän on hyvä harjoitus tarkistamaan sitä, kantaako hevonen itsensä myös pidemmällä kaulalla, vai meneekö etupainoiseksi!)

Jos tiedossa ei ole ratsastusta, lenkkeillään kapsonin kanssa. Haluan pitää Willillä säännöllisesti kuolaimettomia päiviä. Kuva viime syyskuulta.

P.S. Jottei Williä kuitenkaan ravuriksi luultaisi, pääsi se päivän päätteeksi Salon de Piitun käsittelyyn. Pitää saada sunnuntaiksi asiallinen ratsutukka, koska silloin tallille on tulossa vieraileva valmentaja!