Olipas taas päivä. Aamupäivä ei mennyt putkeen, ja jouduin jopa puuttumaan siihen, miten hevosalan ammattilainen käsitteli Williä. Vaikka puhtaasti harrastelija olenkin, minulla on selkeä näkemys siitä, mitä ja miten Willin kanssa työskennellään. Ja kuka pitää hevosen puolta, ellei sen omistaja? No, kerron tästä lisää, kun ajatukset vähän selkeytyvät.
Iltapäivä olikin sitten ihan täydellinen. Halusin, että Willi pääsee vielä rauhallisesti liikkumaan ja palautumaan aamupäivän koettelemuksen jälkeen. Tutun metsätiekävelyn sijaaan päätin käyttää hyväksi tilaisuutta mennä laitumelle seikkailemaan, kun Karkki (jonka kanssa Willi oli vähän aikaa sitten napit vastakkain) oli töissä, joten laitumella oli vain Willille ennestään tutut ponit. No, poneja kiinnosti heinäpaalit enemmän kuin vieraileva jäsen, ja Willi puolestaan lähti innokkaasti samoilemaan mun kanssa pitkin maita ja mantuja. Aurinko paistoi, muuttolinnut tekevät paluutaan, ja puuskittaista kovaa tuulta lukuunottamatta sää oli täydellisen keväinen. Laidunta riittää hehtaaritolkulla (päästä päähän tulee varmaan lähemmäs kilometri matkaa!), eikä me ehditty koluta läpi kuin toinen pää alueesta, mutta matkaan mahtui pientä kalliokiipeilyä (sydän meinasi pysähtyä, kun tajusin että Wili tulee suoraan kallion päälle mun luo, mutta hyvin se selvisi pienestä noususta!), mudassa piehtarointia ja metsässä havujen napostelua. Välillä juostiin peräkanaa pieniä pätkiä, mutta enimmäkseen annoin Willin samoilla itsekseen ja seurailin sitä perässä. Tässä muutamia pätkiä meidän retkestä. Videon alussa tuuli kohisee pahasti, joten kannattaa laittaa ääni aika pienelle. Eikä videolla ole muutenkaan muuta kuultavaa kuin satunnaista kuvaajan naurua, kun hevonen tulee maistamaan kameraa.
Vaatii valtavasti rohkeutta puuttua ammattilaisen toimintaan ja pitää hevosensa puolta, joten hyvä Piitu!!!
VastaaPoistaVideon olisin niin mielelläni katsonut, mutta se oli merkitty yksityiseksi :(
Jahas, uus yritys videon kanssa, näkyykö nyt? Mä en ihan vielä hallitse näitä bloggerin ja youtuben hienouksia. Suoraan bloggerin kautta videon lataaminen ei toiminut, joten siksi jouduin turvautumaan youtubeen. Haluan kuitenkin vähän varjella meidän yksityisyyttä, joten video on nyt määritetty piilotetuksi, mutta toivottavasti se blogin kautta näkyy. (Vai pitääkö video laittaa julkiseksi, jotta sen saa tänne näkyviin? Kertokaa viisaammat)
PoistaJa mitä tuohon kansalaisrohkeuteen tulee, oikeastaan harmittaa että en nopeammin huomauttanut, eli aina kannattaa avata suunsa jos siltä tuntuu! Ja koska olen yleensä melkoinen arkajalka ja tuppisuu, ja kunnioitan auktoriteetteja vähän liikaakin, olen itsekin vähän ylpeä omasta rohkeudestani!
No nyt näkyi! Ihana video ja aivan mielettömän upeat laitumet teillä on, voi kun olis tuollaisia paikkoja näilläkin suunnilla!
PoistaVideot kannattaa julkaista niin, että ovat piilotettuja, mutta linkin saaneet voivat ne nähdä (ehkä teitkin juuri nyt niin?).
Mulla on samaa arkuusongelmaa, mutta yritän myös opetella rohkeammaksi. Se kun tahtoo jäädä välillä vuosiksikin kaivelemaan, jos ei puhu silloin, kun sanottavaa olisi.