Mini-Maanantai

Varoitus: Seuraava teksti sisältää ällöttävää hehkutusta ja itsensä olalle taputtelua. Myös pitkällisiä treeniselostuksia karttavat lukijat voivat tuntea ahdistusta tekstin johdosta. 

Eilen oli taas pitkästä aikaa kuukauden kohokohta, eli Mini-maanantai! Sunnuntain seikkailusta huolimatta (vai siitä johtuen?!) Willi oli tosi hieno, ja taas ylitettiin itsemme! Jotenkin se tuntuu olevan toistuva trendi aina kun joku on katsomassa mun perään ja patistamassa nostamaan vaatimustasoa, mutta niin kai sen pitääkin mennä.

Aloitettiin taas maasta käsin, ensin suoristus pienessä käynnissä, sitten avot molempiin suuntiin ja lopuksi esittelin ylpeänä miten meidän sulun alkeet nykyään sujuvat. Mini vähän korjasi mun omaa asentoa, mutta muuten menee hyvin, ruvetaan vaan pikkuhiljaa vaatimaan oikeaa sulkua, eli pitämään huoli myös taivutuksesta. Nyt olen ollut tyytyväinen, että Willi väistää mua kohti, enkä ole puuttunut sen etupään asentoon. Jatkossa koitetaan saada avon kautta uralla hyvä taivutus, ja säilyttää sama asento samalla kun pyydän ristiaskeleita kentän keskustaa kohti.

Maasta käsin suoristettu hevonen oli heti hyvin avuilla ja ja suhteellisen suora, kun nousin selkään. Hetkeksi unohdettiin mitä takapää tekee, ja mietittiin enemmän sitä miten Willi kantaa lapansa. Se on vasenkätinen, joten sillä on taipumus pudottaa paino vasemmalle etujalalle. Raippa otettiin siksi vasempaan käteen, ja aina kun Willi meinasi pudottaa vasemman lavan alas, pienellä raipan kosketuksella aktivoitiin sen puolen lihaksia ryhdistäytymään ja nostamaan rintakori suoraan. Takajaloista huolehtiminen jätettiin hevosen itsensä hoidettavaksi, jotta se oppisi itsekin huolehtimaan omasta suoruudestaan, eikä ratsastajan tarvitsisi koko ajan ylläpitää suoruutta. Lapojen asennon havainnoinnin helpottamiseksi levitin hiukan molempia käsiä (tuntuma kuitenkin hyvin kevyt, eli ohjilla ei suoristeta kaulaa), jolloin on helppo nähdä, onko hevonen lavoistaan suora. Kun tämä toimi, tehtiin vielä nopeasti avot molempiin suuntiin, edelleen erityisesti vasenta lapaa vahtien.

Käyntiä  ei sen pidempään hierottu, vaan muuten työskentely tehtiin ravissa. Mini oli sitä mieltä, että vaatimustasoa pitää nostaa, muuten kehitys tyssää. Siis pois mukavuusalueelta! Ensin ympyrällä ravin perustahti kuntoon, ja selän palikat ojennukseen. Tarvittaessa autetaan hevosta pyytämällä sisätakajalkaa vatsan alle ja kontrolloimalla etuosaa asetuksella ulos, erityisesti oikeassa kierroksessa, kun vasen lapa on ulkopuolella. Eli same old thing! Mini neuvoi, että tätä voi korostaa tekemällä pienemmän voltin vastataivutuksella, erityisesti voltin loppupuolella Willi sai taas kroppansa järjestykseen ja tasapainoon. Tehtiin ravissa muutama kahdeksikko, ja suunnan muutoksissa korjattiin tasapaino tarvittaessa tuolla pikkuvoltilla. Hyvin sujui, vaikkei me olla kovin pitkiä pätkiä yhteen putkeen ravattu!

Minähän olin tässä kohtaa jo ihan ällistynyt siitä miten hyvin ja pitkiä pätkiä Willi pysyi ravissa hyvässä tasapainossa, mutta lisää oli tulossa! "Jatka seuraava pitkä sivu suoraan avossa", tuli ohje. Sekunnin sadasosan ajan ehdin ajatella, että eihän me sellaista voida tehdä, ei Willi pysty! Mutta vaiensin nopeasti tuon pienen äänen päässäni ja keskityin vain siihen flow-fiilikseen, mitä oltiin saavuttamassa. Eihän se avo vielä ihan kasassa pysy koko pitkää sivua, mutta jostain on aloitettava, ja hyviä pätkiä saatiin aikaan! "Kulman jälkeen ratsasta sulkua kohti kentän keskustaa". Siis häh, sulkua ravissa, me?! Not happening! No jotain sinne päin kuitenkin, muutama askel kerrallaan, ja korjaus aina takaisin avoon kun meni liian vaikeaksi. Välillä palattiin taas ympyrälle miettimään ravin tasapainoa ja laatua, ja ratsastajan vaikutusta istunnalla. Minun pitää olla jämäkkä, kroppa stabiilina ja antaa Willille rauhallinen, hidas tahti ravissa. Ei niin, että menen mukaan Willin tahtiin. Ja voi pojat mitä pätkiä tuli, kun oikein itse skarppasin ja hidastin omaa istuntaa, Willihän melkein leijui aina muutamia oikein ilmavia ja hitaita askelia! Ja se herkkyys millä se reagoi mun istuntaan, kun olen itse tasapainossa, pitää olla tarkkana ettei itse liioittele omia apuja. Siltä voi pikkuhiljaa pyytää enemmän energiaa askeleisiin, ilman että se menettään tasapainon! Ei kovempaa, eikä pidempiä askeleita, vaan enemmän ilmaa mahan alle ja koukistusta takajalkoihin. Ihan uskomaton fiilis, olisin varmaan nauranut ääneen jos en olisi ollut itsekin niin keskittynyt omassa kropassa tunteeseen siitä, että todella ratsastan ravia, enkä vain matkustele pikku-pikku hölkkää. Vielä pitää olla tarkkana ettei Willi mene liian alas edestä, ja reilusti nostaa pienellä ja nopealla otteella kun näin käy. Muutenkin Willi tarvitsee ravissa vähän vahvemman tuntuman suuhun kuin käynnissä, ainakin toistaiseksi.

Lopuksi saatiin läksyksi ruveta harjoittelemaan vielä vaativampaa tehtävää. Mini alusti tämän rohkaisevasti, että tämä on tosi vaikeeta, varmaan liian vaikeaa vielä, mutta tätä kohti pitää lähteä jatkossa etenemään. Harjoitus aloitetaan pitkän sivun alussa aika jyrkällä avolla, siitä säilyttäen kulma uraan nähden vaihdetaan taivutuksen suuntaa, jolloin saadaan aikaan vasta(sulku)taivutus. Tästä vielä ennen kulmaa palautetaan taivutus avoon. Alustuksen jälkeen ajattelin mielessäni että joo, kyllä me tohon pystytään, käynnissä. Sitten mulle ilmoitettiin, että siirry raviin ja kokeillaan! Käyntihieromiset pitää näköjään unohtaa! No eihän se meiltä vielä ihan näin onnistunut, mutta koitettiin helpotettua versiota, jossa ensimmäinen pitkä sivu tehtiin avoa, lyhyen sivun läpi säilytettiin taivutus, ja seuraavalla pitkällä sivulla heti kulman jälkeen avon kautta vastataivutukseen. Oikeassa kierroksessa tehtävä onnistui sinne päin, vaikka Willi ei täysin pysty kantamaaan selkäänsä vastataivutuksessa. Vasemmassa kierroksessa sillä meni pasmat vielä pahemmin sekaisin, ja se meinasi hukata ravin kokonaan, mutta tämä oli oikeastaan ihan odotettuakin. Herran jestas, mehän tehtiin moneen moneen kuukauteen ekat avotkin ravissa vasta tunnin alussa!

Tähän oli hyvä kuitenkin lopettaa, Mini oli hurjan tyytyväinen Willin edistymiseen, ja patisti mua vaan nostamaan vaatimustasoa. Pitänee ruveta tekemään työskentelyt ravissa, heti kun Willi on käynnissä suora ja selkä oikein. Ihan viimeinen siirtyminen raviin oli jo sitä luokkaa, että sellaisen voisi esittää kouluradallakin ja saada hyväksytyn arvosanan! Satulattomuuden mukanaan tuoma alkuvuoden takapakki on nyt virallisesti voitettu ja kehityksen suunta käännetty parempaan. Jei!