Alkuverryttelynä talutetaan omistaja tarhasta talliin peruutellen, pyörien, loikkien ja tanssahdellen. Innostetaan naapuritarhan kaveri mukaan leikkiin, ja suoritetaan synkronoitua pukittelua.
Jatketaan maastokävelyn aikana puhinalla, pärinällä, muutamalla kokovartalojähmettymisellä pää taivaassa ja säpsyilyllä. Välissä toki marssitaan reipasta käyntiä.
Varsinainen työskentely suoritetaan kentän aitojen sisällä. Aluksi käydään melkein piehtaroimassa, mutta viime hetkellä korvataan tämä toiminta päästä päähän pukkilaukalla. Jatketaan muutama kierros siirtymisiä pörinäravista pukkilaukkaan ja takaisin, suunnan vaihdot tehdään äkkipysäyksellä kentän nurkassa. Sopivissa väleissä suoritetaan muutama freestyle levade ja vasemman etujalan heitto ilmaan.
Kun omistaja on ymmärtänyt, että tänään ei muuten ratsasteta ulkokentällä, siirrytään maneesin seinien suojaan. Iltaporkkanoiden turvaamiseksi tehdään kuuliaisesti maasta käsin työskentelyä, ja palkitaan kärsivällinen omistaja lopulta täydellisellä askeleella ulkotakajalalla sisäänpäin eteen JA ristiin. Tästä tyytyväisenä hän toteaa, että nyt on hyvä hetki lopettaa, eikä muista kiivetä selkään ollenkaan. Mission accomplished!
Terveisin, Willi
 |
| "Tuolta se tuli ja tuohon suuntaan se meni." |
Haha, tuuli on kyllä semmoinen vekkuli ystävä :D (Oikeasti vihaan tuulta ihan sydämeni pohjasta, mutta voihan sitä tälleen muille naureskella :)) Hyvä kuva!
VastaaPoistaJoo, tuuli saa Willin ihan pöhköksi. Näkee jo kaukaa, kun hakee sitä tarhasta, että minkälainen hevonen mua odottaa. Nyt kun on ollut pari päivää melkein hellettä, se on ollut niin vetelä, että vaikea uskoa sen edes pystyvän niin näyttäviin muuveihin, mitä torstaina nähtiin. Ulkokentällä Willi säpsyilee yleensä paljon vähemmän kuin maneesissa, mutta jos se sattuu oikein riehakkaalle tuulelle (heh heh), niin tunnen itseni aika pieneksi sen selässä isolla kentällä. Maneesissa seinät toimii meillä tarvittaessa hyvänä jarruna.
VastaaPoista