Väliaikatietoja

Celinan klinikan raportin seuraavaa osaa odotellessa (kukahan sen kirjoittais?) tulin kertomaan hiukan väliaikatietoja.

Satula on tilattu! Toimitusaika on tosin yli kaksi kuukautta, joten käytännössä menee kesään asti että saan sen kotiin. Päädyin lopulta Amerigon mittatilaussatulaan, koska löysin käytettynäkin kaksi melkein sopivaa Amerigoa. Jotain hyvää niissä siis täytyy olla. Tilaukseen lähti Amerigo Classic Dressage leveydeltään +3 ja istuin 17,5". Satulan toppauksista tehdään vielä ekstrapehmeät. Ratsastajaa varten satulan siipi tulee pitkänä ja se leikataan eteenpäin. Leveydessä on huomioitu se, että aluksi satulan alle laitetaan lampaankarva paikkaamaan kadonneita selkälihaksia, ilman karvaa sopiva leveys olisi ollut tällä hetkellä +2,5. Tuntui kuitenkin varmemmalta ottaa satulaan hiukan ns. "kasvunvaraa." Satulan hintakaan ei lopulta ollut mitenkään tähtitieteellinen, esim. standardimallinen Prestigen D1 maksaa uutena selvästi enemmän.

Kuntokuuri on myös polkaistu käyntiin! Hevoselta pitäisi saada massaa siirrettyä vatsasta ja alakaulasta ylälinjaan, joten koitan pikkuhiljaa kesää kohti lisätä Willin liikuntaa. Tämä tarkoittaa pidempiä kävelylenkkejä päivittäin ja ratsain enemmän ravia ja laukkaa. Maanantaina otettiin kevään ensimmäiset laukat ulkokentällä, ja Willi liikkui ja käyttäytyi oikein hienosti. Tänään treenin painopiste oli käynti-ravi-siirtymisissä, ja ravi tuntui lopuksi taas oikein kelvolliselta. Willi painuu helposti liian etupainoiseksi ravissa, joten toivottavasti siirtymisten avulla tähän saadaan parannusta. Ja siirtymiset ovat minullekin hyvää treeniä, koska niitä tehdessä huomaa heti, jos vaan matkustelee selässä eikä valmistele asioita ja huolehti tasapainosta (sekä omasta että hevosen). Willi laukkasi maanantaina yllättävänkin hyvin, kun ottaa huomioon miten vähän sen kanssa on laukattu viime aikoina. Vasemmassa kierroksessa takajalat polkivat oikein hyvin, oikealle vähän heikommin. Oli ihan sellainen tunne, että tätä laukkaahan voisi jo lähteä työstämäänkin. Tänään hierottiin ravia niin paljon, että otin vain muutaman kierroksen letkeää laukkaa ympäri kenttää, miettimättä sen kummemmin mitä takajalat tekevät.

Rentoa ravia ja reipasta laukkaa. Kevään ekat kenttälaukat!

 

Ratsastajakin on kurinpalautuskuurilla, teemana kolmen sanan mantrat: "Irrota-vasemmasta-ohjasta" ja "korjaa-ensin-jalalla". Näitä hoen itselleni ratsastaessa. Aina väliin mahtuu myös "muista-oma-ryhti", koska olen niin monet kerrat havainnut, että omalla selän asennolla on todella merkittävä vaikutus siihen, miten Willi kantaa selkäänsä. Turha ährätä sisätakajalkaa vatsan alle ja nyppiä edestä asetusta ulos, jos samalla itse istun kuin perunasäkki. Kun muistan oikaista ja venyttää oman runkoni suoraksi ja jämäkäksi, ei yleensä enää tarvitse ährätä mitään muuta, Willi suoristuu samalla. So simple, miten se silti niin usein unohtuu?

"Muista-oma-ryhti". Sen lisäksi, että se vaikuttaa hevosen ryhtiin, näytät paremmalta jos satut kuvaan!

Celinan klinikka sai minut myös tajuamaan, miten paljon ähellän Willin suun kimpussa, vaikka tuntuma suuhun enimmäkseen onkin hyvin kevyt. Tästä johtuen olen klinikan jälkeen yrittänyt hiukan "uudelleenkouluttaa" Williä kevyille pidättäville avuille. Kauhukseni nimittäin huomasin, että meiltä ei onnistu alkutunnista edes yksinkertainen(ko?) käynnistä pysähtyminen ilman, että Willi painaa vastaan ja jännittyy kaulasta. Aluksi kun nousen selkään, me tehdäänkin nykyään muutama kierros molempiin suuntiin pelkästään pysähdyksiä ja käyntiin siirtymisiä niin, että koitan minimoida avut; seis tapahtuu vain ohjalla, ja niin että nostan ohjaa ylös ja hiukan värisytän sitä, en vedä taaksepäin. Alkuun tämän kanssa taisteltiin ja jouduin ottamaan aika voimakkaitakin pidätteitä, mutta viikon jälkeen Willi toimii jo vähän paremmin. Ei tämä missään nimessä ole vieläkään ihan helppoa, ja aina kun Willi rojahtaa hiihtelemään liian pitkää (etupainoista) askelta, kestää pysähtyminen vielä liian pitkään. Se ei kuitenkaan enää jännity niin pahasti kuin aluksi. Käytän pysähdykseen mieluummin enemmän askeleita ja aikaa, kunhan se tulee kevyellä ohjasotteella. En tiedä onko tämä paras tapa, mutta katsotaan josko se tuottaisi toivotun loputuloksen. Suunta ainakin on varovaisen oikea. Otin kokeiluun pitkästä aikaa Willin vanhat suitset, joissa on hannoverilainen turparemmi, josko sillä olisi vaikutusta. Pysähdyksen jälkeen annan Willille täysin vapaan ohjan (ts. tuntuma kokonaan pois) ja liikkeelle lähdetään löysin ohjin, pienellä pohkeen hipaisulla. Tämä siksi, että haluan korostetusti huolehtia siitä, että olen selkeä avuissani; ohja hidastaa ja pohje pyytää eteen, mutta ei yhtaikaa. Sivuvaikutuksena Willi on toki herkistynyt eteenpäin pyytäville avuillekin, mikä aiheuttaa pientä ongelmaa sitten, kun pyydän sitä astumaan sisätakasella mahan alle. Willi reagoi pieneen pohjeapuun, mutta liikaa eteen ja liian vähän sivulle, mikä hankaloittaa suoristumista, koska Willi työntää eteenpäin enemmän kuin sen selkä osaa kantaa. Vauhti tulee ulos ulkolavasta, joka karkaa ulos, ja jota joudun hidastamaan ulko-ohjalla. Ja juuri kun koitan opettaa itseäni ja hevostani siihen, että en ota suusta samalla kun pyydän jalalla... :)

Oikeasta ohjasta osaan paljon paremmin myödätä kuin vasemmasta. Tässäkin ohja melkein roikkuu.

No nyt pari päivää on taas mennyt käyntitehtävät (suoristukset, avot, sulut ja käyntipiruetit) paremmin. Viime viikolla olin ehkä itsekin vähän hukassa kun koitin muuttaa omaa ratsastusta ja käden käyttöä. Niin kai siinä usein käy, että kun alkaa opetella jotain uutta, vanhat tututkin tehtävät muuttuvat yhtäkkiä vaikeiksi. Nyt näyttää, että palaset alkavat tulla takaisin oikeille paikoilleen. Vielä reilu viikko mennään itsenäisesti, ja sitten on onneksi luvassa Minin valmennus!

Willi on tässä kuvasta minusta oikein hieno ja ryhdikäs! Keskitytään molemmat kovasti avotaivutukseen vasemmalle. Eihän vasen ohja vedä?!

Kiitos ahkerille kameranaisille Tia (käynti- ja ravikuvat) ja Tuuli (laukkakuvat)! Tosin jos olisin tiennyt, että me joudutaan kameran eteen, olisin laittanut Willille ne nätimmät suitset, ettei Willi olisi näyttänyt pitkänaamaiselta lehmältä... :P