Yksi jätkistä

Viikonloppuna se tapahtui, Willi pääsi taas osaksi tallin ruunalaumaa! Perjantaina oli viimeisetkin hokkikengät vaihtuneet kesäkenkiin, joten riski saada hokinreikä niveleen oli eliminoitu. Toki rautakenkä ilman hokkejakin voi tehdä pahaa jälkeä, mutta tämän verran ajattelin ottaa riskiä. Laumaelämän edut ovat niin suuret. Tallillamme on kaksi isompaa laumaa, tamma- ja ruunalaumat, ja sitten muutama hevonen on ollut joko yksin tai parin kanssa omassa tarhassa. Willi oli vuodenvaihteesta eteenpäin ulkoillut enimmäkseen yksin, vain lähitarhassa näköetäisyydellä (mutta ei kosketusetäisyydellä) toinen yksin tarhaava hevonen.

Lauantaina liikutuksen jälkeen Willi vihdoin tuupattiin muiden poikien sekaan. Mitään suurempaa draamaa ei tapaukseen liittynyt, kaikki lauman jäsenet olivat periaatteessa jo ennestään Willille tuttuja. Ainoa epäilyksen aihe oli suomipoika Karkki, jonka kanssa Willi viimeksi meinasi monotella. Karkki on sittemmin muuttanut tallissa Willin karsinanaapuriksi, ja vaikka Karkki enimmäkseen asuukin ulkona, olivat pojat sentään hiukan saaneet totutella sietämään toisiaan kaltereiden läpi. Karkki on oikeasti maailman herttaisin pikku-suokki, mutta se on vasta aika hiljattain ruunattu, ja sillä on selvästi hiukan jäänyt orin elkeitä mitä lauman vahtimiseen ja paimentamiseen tulee.

Willi ja Armani tutustuvat tauon jälkeen. Kuva lauantailta, kun Willi on juuri päästetty lauman. Tässä ollaan vielä hyvin tuttavallisia, mutta nyttemmin Armani on pitänyt Williä loitommalla.

Willi, Hugo ja Armani mahtuvat hyvin saman pöydän ääreen, jos Hugo on keskellä.

Nuuskuteltuaan nopeasti pari muuta lauman jäsentä, Willi alkoi kierrellä ja tutkiskella paikkoja, kaikki kakkakasat tarkkaan tutkien. Karkki seurasi perässä, ja vahti mitä Willi puuhaa. Tietysti Willi otti heti tuntumaa maaperään myös piehtaroimalla, ja Karkki heitti saman tien ihan Willin viereen pötkölleen. Tämän täytyy olla joku laumajuttu, osaako joku viisaampi selittää? Mitä synkronoitu piehtarointi tarkoittaa? Hetken päästä Willi meni uudelleen piehtaroimaan, samaan kohtaan missä Karkki oli piehtaroinut, ja taas Karkki matki perässä. Hassua.

Pojille on tänä keväänä valmistunut uusi sääsuojakin, sitäkin käytiin Willin kanssa katsomassa. Suojassa on suola- ja mineraalikivet, sekä pehmeää hiekkaa, jossa pötkötellä. Aluksi Willi suhtautui suojaan vähän varauksella, mutta kun sunnuntaina räntäsateen iskiessä talutin sen uudestaan suojaan, jäi se sinne mun seuraksi tyytyväisenä odottelemaan kuuron päättymistä. Ja ehtihän se sillä keikalla kokeilla hiekalla pötköttelyäkin!

Sunnuntain räntäsateessa tutustuttiin tarkemmin poikien sääsuojaan.

Tarjoilu pelaa, suojasta löytyy suola- ja mineraalikivet.

Ja tottakai pitää testata miten hiekassa pötköttely sujuu.

Willin lisäksi toinen tähän asti yksin tarhattu ruuna liittyi myös laumaan, joten nyt ei kenenkään tarvitse ulkoilla yksin. Tämä kaveri on iso ranskalainen puoliverinen, joka on vasta hiljattain muuttanut tallille, ja tiettävästi ainakin Suomessa ollessaan tarhaillut aina yksin. Se oli kuulemma heti marssinut Willin luo, olivathan pojat tähänkin asti olleet toistensa seurana päivät hiekkatarhoilla ja yöt tallissa. Muut hevoset asuvat jo yötä päivää ulkona. Olen tarkkaillut laumaa nyt muutamana päivänä ennen kuin otan Willin sisään, ja aika monimutkaiselta vaikuttaa porukan hierarkia, ainakin toistaiseksi. Willi väistää Armani-ponia, joka puolestaan yleensä väistään Hugoa, joka taas väistää Williä. Sekä Armani että Hugo väistävät Karkkia, mutta nämä kolme mahtuvat hyvin syömään ihan vierivieressä ruokintapöydän ympärillä. Karkki ei komentele Williä kuten muita, vaan tuntuu jopa väistävän Willin tieltä. Uusin ruuna-reppana näyttää väistelevän hiukan kaikkia, ja oli alkuun vähän sen näköinen, ettei tiennyt miten suhtautuisi muihin hevosiin. Willin kanssa se on kuitenkin rapsutteluväleissä. Kenenkään jahtaamista tai potkimista en ole laumassa nähnyt, vaan ohjailu tapahtuu lähinnä luimisteluilla ja turvan ojentelulla kohti väärässä paikassa olevaa toveria. Hyvin rauhalliselta kaiken kaikkiaan lauman yhteiselo näytti. Paikkoja ruokintapöydän luona kierrätetään, ja usein lyhyen ajan sisällä näkee kaikkien muiden vierailevan pöydän luona, erilaisina kombinaatioina, paitsi tuon uuden ruunan. Eiköhän sekin pian tajua, mistä on kyse. Eilen näin senkin syövän heinää Karkin kanssa yhtaikaa, kun muut lauman jäsenet olivat sisällä.

"Mamma, täällä on niin paljon ruokaa, että musta näkyy vaan korvat heinäkasan takaa!"

Laumaan liittyminen on heti muuttanut Willin käytöstä muutenkin. Sunnuntaina kun hain sen sisään, se huuteli tallissa hetken muiden perään, vaikka normaalisti se ei ole moksiskaan yksinolosta. Ruunalauman ja tammalauman tarhat ovat hyvin lähekkäin, ja Willi on nyt pari päivää tyttöjä lähietäisyydeltä tarkkailtuaan niistäkin selvästi kiinnostuneempi. Vanhoilta hiekkatarhoilta oli suora näköyhteys vain ruunalaumaan. Tammat ovat tosin jo jonkin aikaa olleet Willin perään, ja kiimakierrosta riippuen meillä on usein ollut saattajia, kun kuljetaan tammojen ohi. Kaksi tammaa erityisesti hörisevät Willille aina sen kulkiessa ohi, ja tulevat usein ihan juosten meitä vastaan, häntä pystyssä. Toisinaan Willikin on hörissyt tytöille takaisin, mutta nyt sitä saa ihan tosissaan patistaa, ettei se jäisi juttelemaan ja pörhistelemään tyttöjen luo, täydessä taisteluvalmiudessa, ruuna-reppana! Sain sen "orikaulasta" maanantaina pari kuvaakin, kun juttelin erään tammanomistajan kanssa kentällä, ja hevoset pääsivät melkein nenittelyetäisyydelle. Todettiin, että Willi taitaa olla sellainen ruuna, jota ei voisi tarhata tammojen kanssa, se todennäköisesti yrittäisi astua niitä. Tai voihan olla, että tämä on vain jokin välivaihe, kun se sopeutuu uuteen elämään, ja sen käytös normalisoituu pikkuhiljaa. Joka tapauksessa toivotaan, että poikien yhteiselo jatkuu yhtä hyvin, ja tästä voi tulla pysyvä ratkaisu, ainakin ensi talveen asti!

Willi pörhistelee tammalle kentällä, oli kyllä kaula niin upean näköinen että!