Naamakirjassa törmäsin jokin aika sitten kuvaan, jossa oli havainnollistettu hevosen luuston kehitystä iän myötä. Nyt löytyi samasta aiheesta kattavampi artikkelikin, kannattaa lukea!
"TIMING AND RATE OF SKELETAL MATURATION IN HORSES, With Comments on Starting Young Horses and the State of the Industry", Deb Bennett, Ph.D.
Jos lyhyesti referoin, artikkelissa todetaan, että hevosen luusto kehittyy ns. alhaalta ylöspäin, ja viimeisenä "kypsyy" selkäranka, erityisesti kaulan tyven alueelta. Vasta keskimäärin 6-vuotiaana hevosen luusto on valmis. Ja tämä keskimääräinen hevonen on pienehkö tamma; isoilla hevosilla, rakenteeltaan pitkäkaulaisilla hevosilla ja oreilla/ruunilla kehitys on vielä hitaampaa, ja voi viedä jopa 8 vuotta, että hevosen luusto ja erityisesti selkäranka on täysin kehittynyt. Sanomattakin on selvää, että nykyaikainen ratsuhevonen edustaa enemmän tätä jälkimmäistä tyyppiä, mutta silti meillä on kauhea kiire päästä ratsastamaan niillä jo 3-vuotiaana, koska ne pitää esitellä ratsain lattareissa 4-vuotiaana, ja kisakentille on kiire jo heti 5-vuotiaana! Artikkelissa oli kiinnostava ja SOM-ideologiaakin sivuava kommentti siitä, miten me tahtomatta ja tiedostamatta opetamme nuorta hevosta jäykistämään selkäänsä jo valmiiksi heti kun laitamme jalan jalustimeen noustaksemme selkään. Tätä on varmasti mahdotonta kokonaan välttää, mutta voisiko sitä kuitenkin vähentää mahdollisimman paljon?
Artikkelia lukiessani kävi taas miljoonannen kerran mielessä, miten monen hevosen kohdalla liian aikaisella ratsutuksella ja kilparadoille kiirehtimisellä lyhennettään hevosen käyttöikää sieltä toisesta päästä. Artikkelissa puhutaan erityisesti täysverisistä laukkahevosista, mutta kuten artikkelin kirjoittajakin toteaa, hevosten luuston kehitys tapahtuu hyvin samaan tapaan ja samassa aikataulussa rodusta riippumatta. Suurin osa suomalaisista perusratsastajista pitää varmasti ajatusta jo kaksivuotiaana treenissä olevista laukkahevosista hurjana, mutta minusta meikäläinen tapa aloittaa ratsutus kolmevuotiaana ei ole sekään hevosen kannalta kovin ideaali. Eikä varmaan ole harvinaista, että jo 2,5-vuotissyksynä nuoren hevosen selkään noustaan kokeilun vuoksi. Hevosen elinikä ihmisen hoidossa voi olla helposti jopa 30-vuotta, silti monen mielestä yli 15-vuotias hevonen on jo parhaat päivänsä nähnyt, ainakin kilparadoilla. Jos kilpaileminen aloitetaan 5-vuotiaan kanssa, ja arvioidaan käsiä heilutellen, että hevosen koulutus tästä GP-tasolle vie vähintään viisi vuotta (vaikka onhan noita poikkeuksiakin nähty), niin hevonen alkaa olla koulutuksellisesti kypsä GP-tasolle siinä kymmenen ikävuoden jälkeen. Huippuhevoset ehtivät osallistua muutamiin olympialaisiin, kunnes ne pääsevät viettämään hyvin ansaittua eläkettä tai toimimaan opetusmestareina nuorille ratsastajille. Tämä siis ihannetilanteessa, että hevosta ei ole jouduttu vetämään pois kilparadoilta loukkaantumisten vuoksi jo aiemmin. Tamma tai ori voi tehdä merkittävän uran loukkaantumisen jälkeenkin siitoskäytössä (esim. Kyran Master), mutta ruunanreppanoille ei ole juuri käyttöä ratsu-uran päättymisen jälkeen. Eläköitynyt, huippukallis ja kalliin koulutuksen saanut entinen kisatykki viettää siis helposti kymmenenkin vuotta ns. tyhjän panttina, helposti tuplasti pidemmän ajan kuin se ehti kilpailla huipulla. Resurssien tuhlausta?
No jos palataan tähän todellisuuteen, ja puhutaan niistä miljoonista harrasteratsuista, joiden ei ole tarkoituskaan koskaan yltää GP-tasolle. Toki ymmärrän, että kasvattajilla on paineet tuupata omat kasvattinsa nuorten hevosten kisoihin ja laatuarvosteluihin, muuten niitä ei saa markkinoitua ja myytyä. Surullinen tosiseikka on, että taloudelliset realiteetit pakottavat meidät toimimaan välillä hevosen hyvinvointia vastaan. Ihannemaailmassa nuoret hevoset esitettäisiin ratsain vasta 5- tai 6-vuotiaina, jolloin niiden selkään ei olisi kellään kiire ennen kuin ne ehtisivät täyttää ainakin neljä vuotta. Näistä nuorten luokissa pärjänneistäkään ei kaikista tule tulevaisuuden kisatykkejä huipputasolle, ja aika moni päätyy parhaimmillaan parempaan harrastekäyttöön. Silti jokainen kasvattaja toivoo, että juuri tämä varsa olisi se huipputähti, ja puskee varsansa uraputkeen jo nuorella iällä.
Joku voi miettiä, että mitä mä tällaisia pohdin ja kehtaan vielä kirjoitella julkisuuteenkin, ja millä lihaksilla käyn viisastelemaan nuorten hevosten koulutuksesta ja kilpailusysteemistä yleensä. Ei, minulla ei ole kokemusta hevosten kasvatuksesta, nuorten koulutuksesta tai oikeastaan edes kilpailumaailmasta. Mutta salaaa haaveilen siitä, että jonain päivänä (heti lottovoiton jälkeen...) olisi mielenkiintoinen projekti kasvattaa ja kouluttaa omaa nuorta hevosta, alusta alkaen. Voisi sitten syyttää vain itseään sen pilaamisesta! Tämä on tällä hetkellä hyvin epärealistinen unelma, eikä pelkästään taloudellisista syistä, mutta ajatusleikkinä mielenkiintoinen. Mitä jos varsan kanssa alkaisi tehdä asioita vähän toisin? Jos sen ensimmäiset vuodet sille opettaisikin vain käytöstapoja ja ihmisen kanssa olemista? Mitä jos sen "ratsukoulutus" aloitettaisiinkin maasta käsin, eikä sen selkään noustaisi ollenkaan ennen kuin se olisi vaikkapa 5-vuotias? Voisiko nuorelle hevoselle opettaa oikeaa liikkumistapaa ja selän käyttöä vain sen vierellä kävellen? Olisiko mahdollista, että nuori hevonen olisi fyysisesti ja henkisesti niin vahva ja valmis, ettei sen tarvitse vaistomaisesti jäykistää selkäänsä jo siinä vaiheessa, kun ratsastaja on vasta nousemassa selkään? Voisiko siitä tulla kelpo kouluhevonen, vaikka sillä ei paineltaisi matalassa muodossa rivakkaa ravia ympäri kenttää sen ensimmäiset vuodet ratsuna? Pystyisikö nuori hevonen heti kantamaan itsensä ja ratsastajansa oikein, jos sen ranka ja etuosan lihaksisto (juuri se alue, joka viimeisenä kehittyy!) olisi valmiiksi kehittynyt ennen kuin sillä alettaisiin ratsastaa? Pohdin näitä asioita osin siksi, että mietin miten erilaista Willinkin elämä olisi voinut olla, jos sen koulutus ja käsittely olisi tehty toisin. Tai voihan olla, että se kärsisi silti selkävaivoista, mistäs näistä ikinä tietää, kun en sen tarkempaa historiaa nuoruusvuosilta tunne. Mutta todennäköistä on, että se on saksalaiseen tapaan ratsutettu nuorena. Willin kohdalla täyttyvät kaikki kolme ns. riskitekijää, jotka hidastavat luuston ja selkärangan kehitystä: koko, rakenne ja sukupuoli. Tiedän sen historiasta vain sen, mitä sen passi kertoo, ja passin mukaan se on myyty kasvattajalta 3-vuotiaana. Todennäköisesti se on sisäänratsastettu samoihin aikoihin, joko kasvattajan tai ostajan toimesta. Sanotaan, että kissing spines johtuu yleensä geneettisestä alttiudesta, jota ympäristö vahvistaa. Ihan takuuvarmasti sillä, joutuuko hevonen kantamaan ratsastajaa selässään jo 3-vuotiaana vai vasta 5-vuotiaana on suuri merkitys selän rakenteellisten ongelmien kannalta! Artikkelin mukaan Willin kaltaisen hevosen selän nikamien kasvurajat ovat umpeutuneet sen ollessa ehkä vasta 7-8-vuotias, joten on selvää, että ratsastus tätä nuoremmalla iällä on vaikuttanut sen selkänikamien kehitykseen.
Mukava lukea tekstiä, jossa on ajateltu itse ja omilla aivoilla! Meidän kohdalla on vähän sama juttu, kun hevosta on tuupattu vahvalla kädellä matalassa ja ties missä muodossa vuosikaudet, (hillitön vastarotaatio selässään, of course, ja useiden valmentajien korjausneuvot vähintäänkin barbaarisia) on tällaisen ratsastaminen suorastaan seikkailu. Toisaalta opettavainen sellainen, itselläkin on palava hinku saada käsiini seuraavaksi loistava nuori, jolla pääsee tekemään asiat itse niinkuin haluaa.
VastaaPoistaKävin vasta tunnetun koulutuomarin demoklinikalla, jossa ihasteltiin 3v ponioria Bundeschampionatissa ja istutettiin katsojiin kateuden siemen: miksi meidän hevoset eivät liiku noin tuon ikäisenä, tähän meidän tulisi ehdottomasti pyrkiä! Vai miten se nyt olikaan...?
Joo mä katselin aikoinaan kovastikin hannoveraner verbandin huutokauppavideoita (hevoskauppojen ikkunashoppailua, voi valita suosikkinsa vaikka ihan vaan värin perusteella!) ja haaveilin nuoren hevosen ostamisesta, sitten joskus. Videoissa nuorimmat ovat kolmevuotiaita, ja todella valmiin näköisiä ratsuja. Liikkuvat isosti ja näyttävästi. Huutokauppaan valmistautuminen on varmasti nuorille hevosille melkoinen prässi muutenkin. Olisihan se kokemus käydä tapahtuma joskus paikanpäältä tsekkaamassa, mutta pelkään pahoin, että nykyään en osaisi nauttia tapahtumasta kuten ehkä vielä pari vuotta sitten olisin osannut. Tieto lisää tuskaa!
PoistaWillistä voin myös täydestä sydämestäni sanoa, että ainakin se on ollut elämäni opettavaisin hevonen, joten vaikkei siitä ikinä kummoista ratsua tulisikaan, on se ainakin todella opettanut mua koko rahan edestä!
Minä olen aina ollut oikea "säästelijä" hevosen kanssa, mutta silti olen sitä mieltä, että hevosen selkään ON hyvä päästä käymään juuri tuolla 2,5 vuoden tienoolla. Jostain syystä se vain tuntuu otolliselle ajankohdalle henkisen kehityksen kannalta. Se, että siellä käydään, ei tarkoita, että siellä aletaan istua ravia alas tai, että selkään olisi kivuttu aloittamatta selän vahvistamista. Saati, että ratsutusta aloittaisin tarkistuttamatta hevosen kasvurajoja...
VastaaPoistaMinusta tärkeintä on huomioida hevonen yksilönä; sen henkinen kypsyys, sen palvelulttius ja sen rakenne. Nuorella hevosella ei todellakaan tarvitse harjoitusravia istua alas minusta juuri lainkaan ennen kuin se on viisi vuotias - eikä silloinkaan tolkuttoman pitkiä jaksoja. Hevosen iästä riippumatta, AINA voi keventää jos tuntee hevosen jännittyvän ja heittävän selän "notkolle".
Oleellisin asia mitä olen oivaltanut noista ammattilaisten ja suuressa maailmassa laittamista hevosista on juuri tuo hevosen huomioiminen ja ammattitaitoinen, hevosta lukeva ratsuttaja. Eihän noilla piruparoilla ratsasteta oikeasti juuri varttia kauempaa mitä itsekin pidän tärkeänä. Siinä vartissa hyvä ratsastaja haistaa juuri sen hetken, kun hevonen on optimaalisessa asennossa laukannostoon ja opettaa noston muutamalla hassulla ratsastuskerralla. Treenikertoja tarvitaan sitä vähemmän, mitä parempi kuski selkään laitetaan :)
Selässä ei istuta ylimääräisiä metrejä ja selkää tulee vahvistaa jo ennen kuin sinne kavutaan esim. juoksuttamalla. Eihän se sama ole kuin ratsastaja, mutta vaihteleva tarha mäkineen ja säännöllinen "keskittymishetki" ihmisen kanssa tekee jo paljon.
Hevosten keski-ikä on kyllä käsittääkseni kohonnut ihan merkittävästi viimeisinä parinakymmenenä vuotena vaikka niiden ratsastus ja niillä kilpailu on aloitettu jo varhaisemmassa vaiheessa. Eli ihan kaikki ei mene pieleen ainakaan aikaisen ratsutuksen takia, mutta siitä olisi kiinostava nähdä tutkimuksia, että missä vaiheessa hevonen esim. ks-syndrooman kehittää jos on kehittääkseen. Kunpa saisimmekin jonkun 1000-2000 yksilöä sisältävän varsakatraan, jota kuvattaisiin varsasta vaikka tuonne 6-8 ikävuoteen asti ja taustalle asetelman, että nämä kaikki ratsutettaisiin samalla sapluunalla....
Tuota olen ihmetellyt, että MIKSI sinne varsaan selkään on hyvä nousta edes käymään jo 2,5 vuotiaana? Vaikka hevonen olisi henkisesti kuinka valmin tuntuinen, on se kuitenkin fyysisesti vielä ihan lapsi ja keskenkasvuinen siinä iässä. Olen joskus kuullut, että nuorempana hevonen on helpompi sisäänratsastaa, koska sitä on helpompi käsitellä eikä se ole vielä tarpeeksi vahva vastustamaan ihmistä. Jos tämä on syy, niin mielestäni silloin koulutusmenetelmässä on jokin vialla ja pahasti. Vaikka ratsastaja keventäisi, tulee paino kuitenkin hevosen selkään, ja siellä selässä ne kasvurajat nimenomaan ovat ihan varmasti auki 3-vuotiaalla. Rasitus tulee kaiken lisäksi selkänikamiin kasvurajojen suuntaisesti, ei niitä vasten, kuten jaloissa. Mutta kuten sanottu, huutelen täältä puskista vailla varsinaista kokemusta nuorten koulutuksesta ja sisäänratsastuksesta, kunhan koitan herättää ajatuksia ja keskustelua. Joskus on hyvä, että joku ulkopuolelta kyseenalaistaa pinttyneet toimintatavat, jos sisäpiiriläiset katsovat asioita liian läheltä eivätkä näe ongelmia.
Poista2,5 vuotias puoliverinen alkaa yleensä olla täydessä kasvussaan. Vielä luojan kiitos hieman lihakseton ja koordinaatio voi olla hakusessa, jolloin _mahdolliset_ elämän kevään esittelyelkeet ovat helpommin hallittavissa.Tuossa 2,5-vuoden iässä minä todellakin ole käynyt vain selässä istumassa, en tehnyt mitään muuta. Vasta sitten kesän jälkeen hevosen ollessa kolme, laidunkesän pullistuttama ja rauhoittama olen aloitellut hommat. Näin se ymmärtääksenii yleisemmin tehdäänkin, eikä niitä 2,5-vuotiaita kukaan "ratsasta" varsinaisesti, ajo-opetukseen ne sen sijaan saatetaan tuupata ja pallit napsia pois jos oripoikia on.
PoistaKevyt treeni vahvistaa oikein, liika treeni rikkoo heikon. Siinä sitä tasapainoiltavaa itse kullekin, mutta noita viisivuotiaiden uhmia nähneenä sanon, että ainakaan silloin en selkään haluaisi kavuta :D
Luitko Laura tuon artikkelin, johon viittasin, ja johon perustin oman kirjoitukseni? Kirjoitukseni (ja linkitetyn artikkelin) pointti oli juuri se, että 2,5 - 3-vuotias puoliverinen (tai minkään muunkaan rotuinen hevonen) ei ole läheskään täydessä kasvussaan, muuten kuin jalkojen suhteen. Isokokoinen ruuna tai ori on luuston suhteen täysikasvuinen vasta 7-8-vuotiaana. Toki artikkelin kirjoittaja ei ole sitä mieltä, etteikö hevosta voisi sisäänratsastaa jo ennen sen täyttä fyysistä kypsyyttä, mutta mitä jos niille annettaisiin vaikka vain vuosi lisää aikaa kasvaa ja kehittyä? Ainakin näillä isoille ja hitaammin kehittyville pojille? Kolmen ja neljän ikävuoden välillä tapahtuu hevosen luustossa aika paljon.
PoistaLuin sen harppoen, en sanasta sanaan (hypin lähinnä ns. "lääketieteellistä anatomia osuutta). Silti minun mielipiteeni pysyy ennallaan ja edelleenkin minusta on hyvä huomata, että (ratsu) hevosten keski-ikä on huomattavasti kohonnut eikä suinkaan laskenut katsottaessa vaikkapa pari vuosikymmentä takaperin. Artikkelin kirjallisuusviittaukset olivat verraten vanhoja.
PoistaKun hevonen on kerran "käyttöön valjastettu" eläin, lienee selvää, että sillä halutaan harrastaa mahdollisimman pitkään. Jos käyttövuodet alkavat olla luokkaa 3-23 vuotta, on mielestäni hevonen kuitenkin varsin hyvin "kestänyt". Lähipiirissänikin on monia yli parikymppisiä täydessä kunnossa olevia hevosia ja ensimmäisen omani pistin multiin 26-vuotiaana - sen kestettyä mm. ratsastuskouluvuosia yli kymmenen vuotta.
Omansa kanssa tehköön jokainen miten haluaa - odottaa vaikka 8 vuotiaaksi jos siltä tuntuu :)
Mulla on kolmevuotias ruuna jolla on alettu vastikaan ratsastaa, ja siita huomaa, miten kovasti se viela kasvaa. Kayn sita katsomassa ratsutuksessa ehka kerran kuussa ja se on joka kerta aivan eri nakoinen. Kasvaa pituutta, leveytta, korkeutta....ei puhettakaan etta sen selassa olisi kayty 2,5 vuotiaana koska se oli silloi viela todella rimpula. Luulisin etta parin vuoden paasta se on taysikokoinen.
VastaaPoista