Hei, me kävellään!

Ai siis nytkö piti satulan saavuttua alkaa onni ja autuus, sekä säännöllinen treenaus kohti kouluratsastuksen syvintä olemusta? E-hei, täällä taas kävellään ja talutellaan hevosta metsätietä pitkin! (Edit: talutellaan hevosta varovaisesti ulkona pehmeillä alustoilla sen omaan tahtiin, koska sen kaviokin on taas palasina...)

Ehdin kirjoitella jo pitkät pätkät Willin mysteerivaivojen selvittelyä ja muita viimeaikaisia kuulumisia, mutta nyt pänniin niin paljon, että en tunnu saavan tekstistä järkevää. Poistin koko sekavan jaarittelun ja koitan sen sijaan tiivistää tarinaa.

Willillä on vasemmassa etujalassa lievä jännevamma. Jalka oli toissaviikolla turvonnut, kun hain hevosen laitumelta sisään. Tai ainakin vamma oli lievä, kun se ultrattiin viime keskiviikkona. Torstaina Willi otti nimittäin pikarodeot tarhassa, jonka jälkeen jalka oli turvonnut uudelleen, joten mahdollisesti sieltä on mennyt jotain lisää rikki. En jaksa juuri nyt olla kovin optimistinen. Eilen samaisesta jalasta oli irronnut kenkä, vieden taas osan kaviosta mennessään. Hevosen etujalkojen kengityksestä oli ehtinyt kulua reilu viikko. Lohkeaman vuoksi pelkään jalan asennon olevan huono jänteen paranemisen kannalta. Itse asiassa epäilen, että jännevamman osasyyllisenä oli jo ennestään vino kavio ja jalan pieni virheasento. Kesän lohkeamien jäljiltä kaviot eivät ole vielä ehtineet kasvaa ns. normaaliin mittaan ja muotoon. Willi arkoo kaviota aika voimakkaasti, joten sen kävelyttäminen on vaikeaa. Jännevamman paranemisen kannalta ja arpikudoksen muodostumisen estämiseksi sitä pitäsi kuitenkin kävelyttää. Riekkuminen on iso no-no.

Kirahvi aterioi. Huomaa siistitty tukka, ei olla enää hippejä!

Otin Willin laitumelta pois heti kun jalka oli ensimmäisen kerran turvonnut. Sateiden liukastuttama savimaa ei ole ideaalinen alusta toipilaalle. Ja laumassa kun yksi lähtee, niin kaikki muutkin lähtee perään ralliin. Siksi Willi siirtyi isoon tarhaan toisen (megarauhallisen) ruunan kanssa. Vaikka pojat ovat hyvää pataa keskenään ja rapsuttelevat toisiaan paljon, Willi selvästi kuitenkin kaipailee vanhaa jengiään, ja otti rodeot tarhassa kun tuntihevosia (eli myös Willin jätkäkavereita) haettiin sisään laitumilta. No tämän jälkeen muutamana päivänä Willi otettiin ensin sisään, ja kun tilanne oli rauhoittunut (eli hevosia ei enää liikuteltu tarhan ohi), niin se pääsi uudelleen ulos. Onneksi meidän tallilla on tarjolla näin mahtavan yksilöllistä hoitoa! Willin jalka myös kylmätään aamuisin aamutallin tekijän toimesta ennen tarhaan viemistä. Tämäkään tarhajärjestely ei kuitenkaan toiminut, koska nyt Williltä irtosi kenkä. Tuo tarha on myös maapohjainen ja tällä hetkellä aika liukas, joten päätin pitkän pähkäilyn jälkeen minimoida riskit ja laittaa Willin pieneen hiekkatarhaan. Sen ruunakaveri siirtyi seurana viereen. Tylsää, mutta katsoin näin parhaaksi, ainakin hetkeksi. Jos tuohon onnettomaan kavioon ylipäätään saadaan kenkä lyötyä, hiekkatarhassa kengän kaviossa pysymisen todennäköisyys on selvästi parempi kuin mutatarhassa. Tietysti on sekin vaihtoehto, että Willi joutuu/saa olla hetken ilman kenkiä, jolloin pehmeämpi maapohja voi olla parempi vaihtoehto. Tästä asiasta ollaan viisaampia kun pääsen juttelemaan kengittäjän kanssa vaihtoehdoista.

Kiiltää kuin kuparipannu ilta-auringossa. Willin laidunkausi jatkuu rajoitetusti narun päässä.

Pienenä valopilkkuna taivaalla onneksi meillä on todella mahtava o.t.e.-hieroja, joka kuultuaan Willin jänteestä tarjosi minulle laser-hoitolaitettaan käyttöön viikoksi. Jalkaa siis kylmätään ja laseroidaan vimmatusti, ja koitetaan siinä välissä hiukan talutella Williä tallin pihapiirissä. Yritän järjestää sille mukavaa tekemistä eli pihan ja pientareiden puskien parturointia korvauksena päättyneestä laidunkaudesta. Samalla voidaan käydä moikkailemassa heppakavereita hallitusti narunssa, ettei Willi jää kokonaan vaille kaverikontakteja.

Entäs se mysteerinen virtsausasentoon asettuminen? Willistä on pumpattu verta monta putkellista ja virtsarakko on myös ultrattu, mutta mitään vikaa tai selitystä oireille ei ole löytynyt. Ulkoinen "poistoputken" tarkastuskaan ei tuottanut selvyyttä. Jatketaan siis tilanteen tarkkailua, ja koitetaan hoitaa nämä akuutimmat jalkaongelmat ensin alta pois. Samalla aloitin Willille yrteistä koostuvan detox-kuurin, jonka pitäisi puhdistaa ja tehostaa munuaisten toimintaa.

Tytöt tulivat aidan taakse norkoilemaan, joten Willin piti vähän machoilla. Se aina välillä luulee olevansa ori pörhistellessään. Kuva rajattu taktisesti, ettei tarvitse laittaa blogiin K-18 leimaa.

Ja tietysti moinen komistus sekoitti teinin (2-vee) pään niin, että se tuli aitojen ali meidän perään tielle. En saanut parempaa kuvaa napattua, koska tuli kiire ottaa hevonen hallintaan. Willi kuitenkin pitää Sissiä selvästi vielä liian nuorena, koska ruoka kiinnosti sitä enemmän kuin tammavarsa.