Maailman hienoin hevonen!

Mulla on maailman hienoin hevonen! Jestas että se osaa liikkua! Ja hyvä niin, sillä ensimmäinen kuukausi hevosen omistajana on ollut hyvin tunnepitoinen, eikä huoliltakaan ole säästytty.

Pakitetaan siis hiukan taaksepäin. Willi on ollut mun oma kohta kuukauden verran, ja matkaan on mahtunut monenlaista mutkaa. Heti alkuun muutama päivä vaan käveltiin, koska satula oli juuri topattu, ja se piti sisäänratsastaa. Sitten Willi riehui tarhassa kengän irti yhdestä jalasta, ja kengittäjää jouduttiin odottelemaan aika monta päivää. Pariin otteeseen Willi on onnistunut telomaan jalkojaankin tarhassa, mutta haavat ovat onneksi olleet pieniä ja pinnallisia, eivätkä oikeastaan vaikuttaneet hevosen liikuttamiseen. Toisella kerralla pelästyin pahasti, kun aivan ruununrajassa oli hokinpolkema, joka ulottui kavion puolelle asti, mutta sekin lähti heti hyvin parantumaan, eikä jalka ole oikeastaan juurikaan turvotellut. Kuten Willin edellinen omistaja kertoi, herra ei ole kovin imppariherkkä (kop kop).

Kun nämä satula- ja kengitysasiat saatiin alta pois, pääsin kunnolla ratsastamaan Willillä. Se liikkui hiukan vaihtelevasti, välillä oli oikein pörhöllään ja jalka nousi, mutta välillä tuntui kovin jäykältä ja jopa hiukan haluttomalta liikkumaan. Tottakai pohdin kovasti syitä tähän, mutta koitin järkeillä, että tämä on vaan alkukankeutta, ja tilanne paranee, kun päästään sinuiksi toistemme kanssa. Sitten uutena piirteenä Willi alkoi todella protestoida laukannostoja, ja jopa pukitti muutaman kerran. Tämä oli jo selvä merkki, että kaikki ei ole kunnossa. Onneksi fysioterapeutti oli jo valmiiksi varattu tarkistamaan hevosta, ja mietin jo klinikkareissuakin. Laukannostoissa pukittaminen on tyypillistä, kun esim. satula on epäsopiva, joten sekin otettiin kriittiseen tarkasteluun. Satula on tullut hevosen mukana, mutta eihäs se silti takaa että se olisi sopiva. Toppauksessa korjattiin epätasaisesti painuneet pehmusteet, mutta muuten satulan sopivuutta ei tarkistettu. Minun silmään se näyttää hiukan ahtaalta edestä.

Fysioterapeutti Kaisa halusi ensin nähdä miten Willi liikkuu, ja huomasi sen kulkevan koko ajan takapää hiukan oikealla. Muutenkin hevonen näyttää olevan "katki" keskeltä, ts. etu- ja takapää eivät liiku ihan synkrossa. Willin selkä on röntgenkuvien perusteella hevosen heikko kohta, ja siitä täytyy pitää huolta oikealla ratsastuksella ja jumpalla. Tunnusteltuaan ja tarkasteltuaan Willin lihaksia Kaisa huomasi, että Willi on kauttaaltaan hiukan pinkeä oikealta puolelta, ja sen lihaksisto on toispuoleinen. Erityisesti hevosen takaosa tuntui olevan jumissa, eikä Willi halunnut kääntää takaosaa vasemmalle, vaikka Kaisa paineli "taikanappuloista" (refleksipisteistä). Tämä vaiva on varmaan ollut pidempiaikainen, en usko että olisin n. neljän viikon aikana ehtinyt näin pahasti "pilaamaan" hevosen lihaksistoa, mutta selvästi vähäisempi liikunta on pahentanut tilannetta, ja jumittanut lihaksia. Satulasta Kaisa oli samaa mieltä kanssani, se ei ehkä ole paras mahdollinen Willille. Onneksi satula-auto on tulossa parin viikon päästä, kun tallilla on muutama muukin satulaongelmista kärsivä. Sovittiin, että Kaisa tulee uudelleen käsittelemään Willin, kun satula on tarkistettu. Sillä aikaa täytyy keksiä vaihtoehtoisia tapoja liikuttaa hevosta ilman satulaa, ja jumpata jumittavaa takapäätä. Jotain vaikutusta Kaisan käsittelyllä oli heti, koska talutellessani Williä käsittelyn jälkeen se peruutti paljon vaivattommin kuin ennen. Yleensä sen on tuntunut olevan vaikea saada takajalkoja toimimaan peruutuksissa ja sivuttaisliikkeissä, joten niitä tehdään jatkossa jumppatarkoituksessa ilman ratsastajaa.

Tänään Willi pääsi toisen asiantuntijan käsittelyyn, kun Charlotta Turku tuli ohjasajamaan sitä. Lotta käy ajamassa naapurikarsinan Muumi-ponia, ja kysyin voisiko hän samalla keikalla ottaa Willinkin käsittelyyn. En tiedä onko Williä ennen ohjasajettu, mutta Lotta on sen verran rautainen ammattilainen tällä saralla, että varsin nopeasti sai Willin toimimaan hienosti. Hän teki aika pitkälle samoja havaintoja kuin Kaisa, eli takapää liiraa oikealla, ja Willi kantaa suuremman osan painostaan oikealla etujalalla. Nämä havainnot sopivat hyvin yhteen ratsain havaittujen ongelmien kanssa: vasemmassa kierroksessa Williä on vaikeampi taivuttaa, ja se karkaa helposti ulkopohjetta vasten käännöksissä, jos ei ole tarkkana ulkoapujen kanssa. Oikealle, joka on siis Willin vahvempi puoli, se on helpompi taivuttaa vahvalla sisäpohkeella. Tällä tavalla ratsastaen ei kuitenkaan pääse korjaamaan itse ongelmaa, eli hevosen luontaista vinoutta. Lotta näytti miten maneesin seinää voi käyttää apuna taivutuksissa estämässä takaosaa karkaamasta ulos, ja sanoi että parempi ratsastaa hevosta vasempaan kierrokseen aika suorana ja tehdä siitä suunnanmuutoksia, joilla saadaan se hetkittäin siirtämään paino vasemmalle. Jos yrittää liian pitkään vain taivuttaa vasemmalle, on suuri vaara että takapää karkaa, ja vaikka kaula näennäisesti taipuukin, todellisuudessa hevonen vahvistaa ennestään vahvaa oikeaa puoltaan kulkemalla takaosalla suurempaa uraa. Lotta puhui paljon hevosen vinoudesta ja miten sitä voidaan suoristaa, ja täytyy myöntää että en kaikkea ehtinyt kerralla sisäistää. Onneksi hän tulee viikon päästä uudestaan, jolloin voidaan jatkaa harjoituksia. Ehkä jossain vaiheessa minäkin uskallan tarttua puikkoihin ja opetella ajamaan, uskon sen olevan todella hyödyllistä liikuntaa Willin kaltaiselle hevoselle. Lopuksi Willi liikkui todella hienoa ja ennen kaikkea isoa ravia. Willillä on luonnostaan isot liikkeet, ja sen koko liikekapasiteettia on vaikea saada ratsain hevosesta ulos, kun ratsastajan paino ja heiluminen vaikeuttaa hevosen liikumista. Siksi on hyvä, että se pääsee säännöllisesti käyttämään itseään kunnolla ilman ratsastajan häirintää. Harmittaa, etten älynnyt kuvata videolle. Täytyy ensi kerralla napata pari pätkää ja laittaa muidenkin ihailtavaksi miten upea, hieno hevonen mulla on!

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä olen erittäin positiivisen toiveikas Willin suhteen. Koitetaan saada satula-asia kuntoon ja jumpata hevosta lisää. Maastakäsittely on myös hyvä tapa tutustua ja vahvistaa suhdetta hevoseen. Huomenna ajattelin rakentaa puomeista jumpparadan, jotta saadaan Willi nostelemaan takajalkojaan. Katsotaan kompastuuko mun pikkuinen kouluponi kun sille laittaa kapuloita eteen. Ehkä jossain vaiheessa päästään ratsainkin treenaamaan tosissaan. Kiirettähän meillä ei ole.