maanantai 21. heinäkuuta 2014

Hyvää kannattaa odottaa

Kyllä se on kaunis. Ja ihanan tuntuinen, niin pehmeä. Päältä samettisen tuntuinen, kyljistä kiiltävä. Nimittäin meidän uusi satula!


Lauantai-iltana myöhään avasin sähköpostit, ja meinasin pompata kattoon, kun siellä odotteli perjantaina saapunut viesti: 
"Satulasi tuli tänään ja on valmis toimitettavaksi. Tai voin tuoda satulan sunnuntaina iltapäivällä, kun liikun siellä päin."
O-ou! Keskellä yötä en tietenkään voinut soittaa, mutta lähetin nopean vastauksen meilitse ja laitoin sekä sormet että varpaat ristiin, että välittäjä tarkistaisi meilinsä vielä sunnuntai-aamuna! Aamupäivällä tuli odotettu puhelu: satula saapuisi tallille kahden aikaan. Jess!

Ehdin pelastaa hevosen laitumelta juuri ennen kuin taivas repesi ja ukkonen alkoi jylistä. Onneksi torstaisen pesupäivän jälkeen ei ollut vielä muuten satanut, joten Willi ei ollut ehtinyt löytää mutapaikkoja laitumelta, ja sen sai nopeasti harjaamalla puhtaaksi. Kaivelin ja putsasin kaapin pohjalta jalustimet ja hihnat, sekä uudenkarheat (tai siis pehmeät) lampaankarvaiset romaanin ja satulavyön. Satulahuovaksi valitsin juhlan kunniaksi kauniin harmaan huovan, jonka olin ostanut sinä päivänä, kun Willin ostotarkastus oli mennyt läpi.

Satulan välittäjä nosti satulan selkään ensin ilman lampaankarvaa, ja totesi, että edessä on hyvin tilaa karvaromaanille (kuten oli suunniteltukin). Seuraavaksi laitettiin romaani alle ja kiinnitettiin satulavyö. Satulassa on kolme vastinhihnaa, joista takimmaisessa on kolmiokiinnitys runkoon.  Keskimmäinen hihna on ns. normaali vastinhihna ja ihan etummainen ns. ylimääräinen vastinhihna on kiinnitetty etukaaren päähän (mikäli käsitin oikein).Tilanteen mukaan vyön voi kiinnittää joko reunimmaisiin tai kahteen takimmaiseen vastinhihnaan. Willin tapauksessa suositeltiin, että ainakin aluksi vyö kannattaa laittaa reunimmaisiin vastinhihnoihin. Uusi satula on vielä vähän pullea ja siipien nahkakin pönöttää aluksi jäykästi, mutta muutaman ratsastuskerran jälkeen toppausten pitäisi laskeutua paikoilleen ja siipien asettua hevosen ympärille. Satulan mukana tuli öljyä, jolla satula pitäisi käsitellä ennen varsinaista käyttöönottoa, jotta nahka vähän pehmenisi ja saisi suojaavan kalvon. Satulaa voisi kuitenkin jo heti kokeilla, että pääsee fiilistelemään miltä satulan kanssa ratsastaminen tuntuu! Willi suhtautui satulointiin kuten ennenkin, eli ei antanut sen häiritä mitenkään heinien mutustelua. Uusi satulavyö on juuri oikean mittainen ja niin pitkä, että se tulee käytännössä molemmilta puolilta kiinni satulahuopaan. Näin vastinhihnat eivät missään kohtaa paina suoraan hevosen kylkiä.

Ratsu valmiina tositoimiin! Lampaankarvaa yllä ja alla.

Maneesissa käveltiin ensin taluttaen muutama kierros ympäriinsä. Halusin antaa Willille mahdollisimman pehmeän laskun satulan alla työskentelyyn. Pikkuhiljaa keräilin ohjia käteen ja pyysin sitä suoristumaan hitaassa käynnissä. Oli hiukan hankalaa, kun satula ja muhkeat karvatoppaukset olivat juuri sillä kohtaa, missä olen tottunut kättäni pitämään. Kokeilin laittaa käden satulan etukaarelle, mutta luontevammalta tuntui pitää kättä vähän edempänä Willin kaulaa vasten. Kai tähänkin tottuu. Willi ei saanut omia palikoitaan ihan yhtä hyvin kontrolliin kuin normaalisti, ja se punki hiukan lapa edellä syliin, erityisesti oikeassa kierroksessa. Mutta ei se nyt ihan katastrofaaliseltakaan tuntunut. Sitten selkään. Vähän jännitti...

Satulassa istuminen tuntui oudolta, olihan viime kerrasta Willin selässä satulassa aika monta kuukautta. Enkä ollut ilman satulaakaan ratsastanut varmaan kuukauteen. Jalan asento koulusatulassa on niin erilainen kuin ilman satulaa ratsastaessa. Pitänee ottaa omaan treeniohjelmaan lonkkien ja reisilihasten venyttelyä. Annoin Willin ihan hetken kävellä vapain ohjin. Käynti tuntui vähän jännittyneeltä, tunnustelevalta. Kun otin ohjia käteen, koitin olla tarkka siitä, että pyydän vain istunnalla Williä suoraksi ja ryhtiin, ehkä ala äheltää ohjien ja pohkeiden kanssa. Pian Willi tuntuikin pyöristyvän alla. Tein meidän tavanomaisia juttuja; ensin suoraksi, sitten avoa, siitä iso piruetti ja takaisin uralle sulkua. Annoin tehtävien välillä muutaman kerran sille vapaat ohjat, ja  käynti tuntui jo rennommalta kuin alussa. Tosin Willi tuntui vapain ohjin kävellessä kaatuvan hiukan sisälavan puolelle, erityisesti oikealle. Vasempaan kierrokseen oli vähän vaikeampaa saada Williä taipumaan, mutta toisaalta oma vasen lonkkakin oli aika lukossa. Lopetin heti kun Willi tuntui hyvältä. Riisuin satulan kokonaan pois, ja annoin Willin rapsutella itseään satulan alta. Toivottavasti sille jäi yhtä hyvä mieli ensimmäisestä kokeilusta kuin mulle!


"Että tämmönen sitten tällä kertaa" Kelpuuttako Willi satulan?

Ratsastuksen jälkeen öljysin satulan ohjeen mukaan mukana tulleella hoitoöljyllä. Ja kuvasin sitä joka puolelta! Satula on muuten normaalia naudannahkaa, mutta istuin ja polvityyny ovat pehmeämpää vasikannahkaa(?), joka imi öljyä paljon enemmän. Vastinhihnoja en öljynnyt, mutta muuten kaikki pinnat saivat käsittelyn. Öljyä jäi vähän yli, joten öljyämisen voi toistaa 8-12 viikon kuluttua. Mukana tuli myös hoitoaineet satulan puhdistukseen ja rasvaukseen. Uutuuttaan hohtavaa satulaa jaksaa ainakin jonkin aikaa hoitaa kuin kukkaa kämmenellä. Sen nahka on niin koskemattoman näköistä, että melkein teki pahaa laittaa jalustimet paikoilleen. Niitä ei saa laitettua siiven alle. Toisaalta vaikka se olisikin ollut mahdollista, olisin varmaan silti laittanut hihnat ihan normaalisti. Täytyyhän kalliin satulan kestää käyttöä, ja laadukas nahka toivottavasti vain paranee vanhetessaan. Ainakin ne pari kokeilemaani käytettyä Amerigoa olivat patinoituneet kauniisti. Satulan mukana tuli iloisen keltainen suojus, jonka sisäpuoli on pehmeää teddykarvaa. Suojaa hyvin, jos joskus on vaikka tarve reissata satulan kanssa, kisoihin ehkä...?

Koodi kertoo satulan strategiset mitat. Jos Amerigo kelpaa Carl Hesterille ja Utopialle, niin ehkä se kelpaa meillekin!







Ihana kananpojankeltainen suojus on sisältä pehmeää teddykarvaa. Sinne se sopi omalle paikalleen satulahuoneessa. Ei tarvitse enää katsella tyhjää telinettä.

Nyt vaan peukut pystyyn, että satula osoittautuu herra Herkkiksen mielestä kelvolliseksi. Silloin koko pitkä ja piinallinen odotus on ollut sen arvoista. En halua edes ajatella mitä mä sitten teen, jos tämäkään satula ei ole sopiva. (Ei siis ajatella sitä, eihän!)







4 kommenttia:

  1. MAHTAVA satula! :)

    Amerigon nahka on aivan huippua, itsellä tuli hevosen mukana taannoin Cobran koulusatula (täysin sama kuin Amerigo, lisenssisatula) joka oli ihan käsittämättömän hyvää nahkaa. Kokeilin myös Albionin satulaa uutena mutta jäi ostamatta, nahan laadusta ei voi edes puhua samassa lauseessa. Nyt koulupenkkinä käytössä Bates muokattavuutensa vuoksi ja haaveilen edelleen Amerigosta, kyllä sekin vielä hankitaan.

    Kyllä elämässä pitää olla myös luksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! :D

      Toivotaan, että satula osoittautuu toiminnan kannalta yhtä hyväksi kuin ulkonäön suhteen! Kuulostaahan "mittatilaussatula" todella luksukselta, mutta kun muuten ei sopivaa tuntunut löytyvän, niin tällä mennään! Rahapussi olisi tyytynyt vähän vaatimattomampaankin satulaan, mutta onhan se mahtavaa harrastaa kunnon varusteilla. Ja pidemmän päälle laatu tulee ehkä edullisemmaksi. Varsinkin, jos tän satulan myötä loppuu jatkuvat satulaongelmat.

      Poista
  2. Onnea satulasta! Kaunis on.

    Mulla on ihan outo olo kun tämä on ensimmäinen kesä jolloin mulla on satula ;) Olen siis kaksi edeltävää kesää kärvistellyt ilman, ensin edeltänyt Sommer odotti muokkaajaa saapuvaksi koko kesän -12, ja kesä -13 odotettiin meidän mittatilaus-Frank Bainesia, jonka kuuden viikon toimitusaika olikin kahdentoista viikon toimitusaika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Heh, oudolta tuntuu täälläkin. Satulointi jo tuntui hassulta, varsinkin kun en ole kovin tottunut noiden karvaromaanien kanssa pelaamaan. Tämä on mun ja Willin toinen yhteinen kesä, ja viime kesänäkin saatiin (edellinen) satula alle vasta elokuun lopussa. Toivottavasti tää trendi ei jatku, ja ens kevään ja kesän voisi ratsastaa normaalimmin. Meilläkin toimitusaika venyi, mutta ei sentään ihan tuplaantunut. Alustavasti puhuttiin 10 viikon toimitusaikaa, ja tehtaalta tulikin 10 viikon jälkeen ilmoitus, että satula on valmis. Jostain syystä satulan matka Suomeen kesti sen jälkeen vielä kuukauden, joten reilu 14 viikkoa meni lopulta tilausvahvistuksesta satulan saapumiseen.

      Poista

Jätä terveiset tai kerro mitä mieltä sinä olet.