Shopping & Spa Day

Kuulostaa Tallinnan risteilyltä? Ei sentään, kyseessä on lähimatkailu Lohjalle sekä hevosen perusteellisempi puunaus ja kauneudenhoito

Olen nykyään tottunut shoppailemaan hevostarvikkeita enimmäkseen netistä. Toisinaan on kuitenkin kiva päästä hiplaamaan tuotteita ja hypistelemään valikoimia ihan livenä. Asuessani Espoossa oli lähellä Hööksit, Horzet ja Hipposportit. Täällä maalla on Agrimarket, K-maatalous ja Tarjoustalo. Lohjalta sentään löytyy molemmista johtavista maatalousketjuista laaja hevostarvikevalikoima. Kesäpäivän kunniaksi otin tallilta mukaan autolastillisen tallikavereita (niin monta kuin mun pikkupikku-Aygooni mahtuu...), ja suunnattiin ex tempore-ostosmatkalle paikallisiin kohteisiin. Hankintalistalla oli ensisijaisesti uusi pullo hyönteiskarkotetta, joitakin haavanhoitotuotteita ja kesäihoa hoitava shampoo. Toiveissa oli löytää myös alelaareista uudet ratsastushousut, koska päivittäisessä arkikäytössä olleet iki-ihanat ja maailman mukavimmat farkkuratsarit ovat jo niin riekaleina, että niissä esiintyminen julkisella paikalla lähentelee jo siveettömyttä. Alelaareista siksi, että yksi alkuperäiseen budjettiin kuulumaton mittatilaussatula (joka ei vieläkään ole tullut, aargh!!!) tuntuu taloudessa sen verran, että muita hankintoja täytyy tehdä hyvin harkiten. Toisaalta omia ratsastusvarusteita ei ole koko kevään aikana tarvinnut päivittää, kun en ole ratsastanut, mutta ehkä sekin päivä tässä pikkuhiljaa tulee vastaan. Uudet saappaanvarretkin pitäisi hankkia, tai käyttää kotona odottavat arviolta 10 vuotta vanhat pohkeesta kapeaksi jääneet merkkisaappaat suutarilla.

Ensimmäisestä kohteesta tarttui mukaan suunnitelman mukaan ötökkämyrkky ja suihkepullo tervalaastaria (on muuten hyvä aine mahanalusen puremien ja pikkunaarmujen hoidossa kesäaikaan!). Etukäteen valikoimasta katsomaani shampoota ei valitettavasti ollut hyllyssä. Mutta täysosuma löytyi alerekistä: kokopaikkaiset ratsastushousut hintaan 33€! Housuja oli jäljellä tasan kaksi kappaletta, molemmat kokoa 40. Olin ensin hiukan skeptinen, että mahtuisinko niihin, mutta tuolla hinnalla oli pakko ainakin sovittaa. Ja sopihan ne! Ulkonäkökin oli ihan mukiinmenevä, ainoastaan valkoiset vauhtiraidat toisen taskun koristeena mustissa housuissa hiukan häiritsevät, mutta nehän voi vaikka ratkoa pois. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ehkä viisasta ostaa ne toisetkin pois kuleksimasta.

Seuraavassa kohteessa oli vaatevalikoimaa runsaammin, mutta kalliimpia merkkejä ja myös aika eksoottisia kuoseja. Vai miltä kuulostaa pantterikuvioiset ratsastushousut? Osa vaatteista oli sen näköisiä, että sopisivat röyhelöineen ja bling bling-nappeineen paremmin kesän juhliin kuin tallille. Shampoota ei ollut täälläkään, mutta mukaan tarttui lampaankarvalle tarkoitettu pesuaine ja pullo hännänselvitysainetta. Tallikavereiden puhuttelun jälkeen rohkenin ostamaan myös mustavalkoisen sijaan turkoosikirjavan riimunnarun. Mua aina tallilla moititaan, että kaikki meidän tavarat on tylsän mustia, harmaita, ruskeita tai tummansinisiä! Ostosmatka huipentui Tarjoustalon ratsutarvikeosastolle, mutta sieltäkään ei shampoota löytynyt. Ainoaksi ostokseksi jäi alle kahdeksan euron 120 senttinen kouluraippa. Samanlaisen Willi oli purrut hiljattain poikki (ehkä vinkkinä?). Jottei Pojokaan olisi jäänyt ihan vaille tuliaisia, käytiin hakemassa pakastimeen iso satsi poron luujauhelihaa, nam. Tosin Pojo oli sitä mieltä, että Willin uusi riimunnaru on hänen uusi lelunsa. Jouduin illan mittaan ainakin kolme kertaa hakemaan sen takaisin Pojon lempipaikalta tallin edustalta.

Tallille päästyämme hain laitumelta ihanan pölyisen ja muutenkin metsittyneen näköisen otuksen. Olen antanut Willin harjan rehottaa vapaasti näin kesällä, josko siitä olisi hiukan apua ötököiltä suojautumiseen. Karva on myös kyllästetty erinäisillä hyönteiskarkotteilla ja voiteilla, joten pieni välipesu lienee paikallaan. Letkusta ei jostain syystä tullut kuin kylmää vettä, joten pesuoperaatio aloitettiin lämmittämällä vedenkeittimellä ämpärillinen kuumaa vettä. Perinteiseen mökkisauna-tapaan sekoittelin kylmästä ja kuumasta vedestä kädenlämpöistä pesuvettä tarpeen mukaan. Kaivokylmä vesi tuntui liian raa’alta koko hevosen perusteelliseen pesuun. Koska en ollut metsästyksestä huolimatta löytänyt etsimääni shampoota, päätin tehdä oman cocktailin tavallisesta hevosshampoosta ja summer relief-hoitoaineesta. Molempia oli jäljellä pullon pohjalla juuri sopivasti. Willi suhtautui pesuun enimmäkseen tyypilliseen tapaansa tyynen viileästi (lue: torkkui pesuboksissa naruihin nojaten), mutta pään pesemisestä käytiin pientä keskustelua. Jakkaralla seistenkin katselin Willin turpaa alhaalta päin. Sekoitin viimeiseen huuhteluveteen vielä hiukan summer reliefiä. Harja ja häntä saivat oman käsittelynsä myös. Lopulta perusteellisen spa-käsittelyn jälkeen käytiin kuivattelemassa ilta-auringossa ja haukkaamassa samalla pientä välipalaa. Kun karva oli sopivasti kuivahtanut, suihkin ja levitin perusteellisesti uuden kerroksen karkotteita. Tähän asti ollaan mukavasti pärjätty kombinaatiolla Dr. Repel + Wiemerkamper + pikiöljy + tervalaastari. Willille oli vasta viime päivinä tullut vähän enemmän paukuroita mahan alle (Dr. Repel oli loppunut), mutta muuten se on selvinnyt hyvin pienin vaurioin taistelussa paarmoja vastaan. Eikä se tunnu kutiavan mistään päin. Syötin sille keväällä ja alkukesästä kuurin chiaa, ehkä se on auttanut pitämään ihon hyvässä kunnossa. Muutamat puremat ja haavat ovat rauhoittuneet ja lähteneet hyvin parantumaan betadinepesun ja tervalaastarin avulla.

"Yäk, vesi valuu naamaa pitkin!"

"Syön kostoksi tän jakkaran."

Lopputulos: komeasti kiiltävä hevonen!

Komeuskäsittelyn kruunasi takkuisen hännän uittaminen selvitysaineessa, ja taas hetken Willin häntä näyttää melkein oikealta hevosenhännältä. Sillä on aika ohut häntä, joka ohenee entisestään latvoja kohden (ehkä se on kasvamassa tuuheammaksi?!), ja laitumella huiskiminen on saanut vähätkin häntäkarvat kiertymään rastoille. En ole joka päivä halunnut koskea häntään, ettei se ohene entisestään, vaan mieluummiin selvitän sen harvakseltaan kunnolla ja käytän silloin reilusti selvitysainetta. Suihkin ainetta myös harjaan, koska ei ole vaaraa, että olisi mitään tarvetta letittää Williä lähiaikoina. Tosin sen tämänhetkiseen humppatukkaan on kohta helpompi tehdä jo verkkoletti kuin nykeröt. Katsotaan pystynkö katselemaan moista liuhulettiä syksyyn asti vai onko pakko jossain vaiheessa tarttua saksiin. Päivän päätteeksi vein puhtaana ja tuoksuvana säihkyvän hevosen takaisin laitumelle, joten todennäköisesti ilo kiiltävästä hevosesta ei ole kovin pitkäaikainen. Kun Willi pääsi kavereiden luo, Karkki kävi haistelemassa pitkään ja tarkasti sen häntää, ihan kuin se olisi sanonut Willille ”Hähää, jätkä käyttää jotain uutta parfyymiä!”

"Jahas, lähenkö mä tästä vasemmalle vai oikealle. Kummassa suunnassa kaverit on?" Häntä näyttää tässä kohtaa vielä hyvältä!

"Tuolta takaa kuului ääniä. Oikaisenpa tästä mäennyppylän yli"

Tervehtimisrituaali Karkin kanssa. Seepra on laumaan juuri liittynyt uusin jäsen.

"Hähää, jätkä käyttää jotain hajuvettä! Haiset ihan hassulle!"