sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Hevosista, (kasvatus)tieteellisellä ja akateemisella twistillä

Wow, nyt mennään korkealta ja kovaa. Koin valaistuksenomaisen oivalluksen kasvatustieteen luennolla (tosin oli perjantai-ilta, se voi olla osasyy päässä välkkymiseen); hevosmaailma tarvitsee runsaalla kädellä transformatiivista oppimista!

Transformatiivinen oppiminen on kriittinen reflektointiprosessi, jossa vaihdamme uskomuksia, ennakkoluuloja, arvoja ja perspektiivejä ja teemme niistä:
  • avoimempia vaihtoehtoisille näkökulmille
  • oikeutetumpia itselle ja muille

Katariinan tallikamarissa oli taannoin hyvä kirjoitus hevosmaailman myyteistä ja niiden totuudenmukaisuudesta. Monet niistä on kumottu jo vuosikymmeniä sitten, mutta käytännössä uskomukset istuvat ihmeen tiukassa. Omalla kohdallakin täytyy todeta, että monet totuuksina pitämäni asiat ovat kääntyneet ihan päälaelleen viimeisen vuoden aikana. Kuulun siihen sukupolveen, joka on opetettu ratsastamaan napakalla ulko-ohjan tuella, kädet ryhdikkäästi asennossa ja oikeassa kulmassa, ja rivakasti hevosta eteen ratsastaen. Hevonen tuli pitää sotilaallisen tiukassa kurissa ja järjestyksessä, ettei se yritä pomotella ihmisiä.Tämä oli ainoa oikea tie, näin uskoin itsekin vakaasti.

Sitten tuli Willi, oma rakas ongelmahevoseni, ja luojan kiitos, viisaita ihmisiä auttamaan ja näyttämään tietä uuden tiedon lähteille sekä toisenlaiseen tapaan ajatella. Klassinen kouluratsastus,  tutkimustieto eläinten oppimisesta, lajitieto hevosesta (eläimistä, joiden parissa olin pyörinyt 10-vuotiaasta lapsesta asti!!!) ja sen biomekaniikasta keikauttivat maailmani ylösalaisin, mutta hyvällä tavalla. En ole mitenkään uskonnollinen tai fatalismiin taipuvainen, mutta ehkä näin oli tarkoitettukin. Ilman ongelmia en olisi alkanut etsiä tietoa ja vaihtoehtoisia tapoja, enkä olisi ehkä koskaan tajunnut, että asiat voi tehdä toisinkin. Että lapsuudesta asti opitut totuudet eivät olekaan absoluuttisia, vaan osin jopa virheellisiä.

Jo ennen hevosen hankintaa olin löytänyt Marijke de Jongin straightness training-sivustoon, jossa kerrottiin hevosen luonnollisesta vinoudesta ja sen korjaamisesta klassisen/akateemisen ratsastuksen keinoin. Katselin hänen videoitaan ja kuuntelin hänen webinaarejaan tuntitolkulla. Hevosen suoristamisen tärkeyttä korostaa myös Klaus Schöneich, jonka klinikalle meidän oli tarkoitus Willin kanssa osallistua viime keväänä. Valitettavasti jouduin jättämään Willin kotiin kinnernivelen piikityksen vuoksi. Schöneich korostaa sitä, että hevosen pitää oppia kantamaan itsensä oikein ilman ratsastajaa ennen kuin sen selkään voi nousta. Pääasiallisena työkaluna hän käyttää hevosen juoksuttamista kapsonilla pyöröaitauksessa. Klinikkaa oli todella mielenkiintoista seurata, ja viikonlopun aikana näki kaikissa hevosissa huomattavan muutoksen. Valitettavasti menetelmää ei voi mennä itse suoraan soveltamaan oman hevosen kanssa, joten klinikan konkreettinen hyöty Willin kanssa jäi aika pieneksi.

Seuraava guru, jonka oppeihin tutustuin, oli Jean Luc Cornille. Hänellä on taustana hyvin klassinen ranskalainen koulutus Saumurin Cadre Noirista, mutta hän on ottanut nykytieteen keinot avukseen ymmärtääkseen paremmin hevosen biomekaniikkaa. Edelleen hevosen suoruus on kantava teema, ja selän oikean asennon tärkeys korostuu. Koska oma taustani on myös hyvin akateeminen (ei siis ratsastus-akateeminen, vaan tieteellinen), minuun vetosi suuresti se, että kaikki perustellaan tieteellisesti todistettujen faktojen perusteella, eikä olettamusten ja vanhojen uskomusten perusteella. Pidän todellisena onnenpotkuna, että Mini Wahlberg käy tallillamme säännöllisesti opettamassa. Hän ensinnäkin vinkkari minulle tuosta sivustosta (johon olin tosin törmännyt jo aiemminkin, mutta en kovin syvällisesti perehtynyt) ja lisäksi selitti ja havainnollisti Cornillen oppeja käytännössä. Näillä eväillä lähdettiin Williä ratsastamaan ihan uudella tavalla. "Eteen-alas" ei ehkä olekaan niin hyvä juttu kuin luullaan, ja reippaalla eteenratsastuksella voi paitsi peittää monia virheitä, jolloin niitä ei pääse korjaamaan, myös estää hevosen selkää toimimasta rentona ja oikein. Suosittelen lämpimästi käyttämään aikaa Cornillen sivuston tutkailuun. Sivuston rakenne ei valitettavasti ole selkeimmästä päästä, mutta kun jaksaa surffailla, sieltä löytyy valtava määrä tietoa, ja sopivasti myös huumoria. "Selkärangan oikeasta rotaatiosta" on tullut minulle uusi mantra, se on tie kohti suoraa, tervettä, onnellista ja pitkäikäistä kumppania matkalla kouluratsastuksen saloihin. Monet Willin vaivat ja liikkumisen vaikeudetkin saivat loogisen selityksen, ja mikä tärkeintä, minä sain tehokkaita työkaluja ongelmien käsittelyyn!

Toinen karismaattinen ranskalainen, jonka tapasin myös henkilökohtaisesti, on myös Saumurin kasvatti eversti Carde, jonka yleisöklinikkaa täällä kotikulmilla ja yksityistä klinikkaa Lohjalla pääsin seuraamaan. Hän on todella taitava paitsi hevosten ja ratsastajien kouluttaja, myös erittäin miellyttävä ja innostava esiintyessään yleisölle. Tärkeää on tuntuman keveys, tasapaino, leukakulman säilyminen avoimena ja rentous kaikessa mitä tehdään. Ja mikä parasta, Carden kautta löysin toisen tärkeän ihmisen, Marian, auttamaan meitä.

Ehdin loppusyksystä käydä kuuntelemassa vielä Celina Harichin klinikkaa, ja siellä syttyi pieni innostus myös ihan hoocee-akateemiseen ratsastukseen. Celina on Bent Brunderupin oppilas, ja käy Suomessa säännöllisesti. Hän on paitsi taitava kouluttaja, myös erittäin lämminsydäminen ja helposti lähestyttävä ihminen (jopa minä uskalsin avata suuni siellä!). Kiinnostus on toistaiseksi jäänyt "akateemiselle" tasolle (heh heh), koska sopivaa valmentajaa ei ihan kotikulmilta löydy, ja sellaisen paikalle saaminen tai valmentajan luo kulkeminen ei tällä hetkellä onnistu. Salaa kuitenkin haaveilen akateemisen kapsonin hankkimisesta, ja kyttäilen Celinan tulevia klinikoita kevään aikana.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta se myös avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia. Jos palataan kasvatustieteeseen, mielestäni Vygotskyn näkemys siitä, että oppiminen voi raivata tietä kehitykselle, pitää todellakin paikkansa. Vaikka ratsastus on taitolaji, jota ei kirjoista voi oppia, on lukeminen, viisaiden ihmisten kuunteleminen ja uuden tiedon omaksuminen tuonut minulle ihan uuden ulottuvuuden ratsastukseen, ja on varmasti tehnyt minusta paremman ratsastajan. Voisin sanoa, että Willin kanssa käydään tällä hetkellä läpi ekspansiivisen oppimisen syklin sitä vaihetta, jossa yritetään soveltaa uutta toimintatapaa. Tunnen olevani valmentajieni suhteen harvinaisen onnekas, koska pääsen näin välillisesti hyötymään suurten mestareiden opeista. Taustalla niin vuosisatainen, klassisen ratsastuksen perinne kuin nykytieteen tuoma viimeisin tutkimustieto eläimestä nimeltä Hevonen.

Update:  Sivupalkista löytyy Scoop it! heinää-täpän alta linkki Andrew McLeanin luentoon hevosten oppimisesta, kannattaa katsoa! Tästä jutusta jäi pois tuo hevosen oppiminen ja käyttäytyminen, mutta silläkin saralla tehdään koko ajan tutkimusta ja uusi tieto hyödyttää varmasti ihan kaikkia hevosten parissa puuhastelevia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä terveiset tai kerro mitä mieltä sinä olet.