sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Satulansovitusta, osa 1

Operaatio "Täydellisen satulan metsästys" on virallisesti aloitettu! Koska Willi on lähtökohtaisesti helposti satulavastainen, ja muutenkin sen ratsastus on vähän päivästä kiinni, haluan rauhassa kokeilla satuloita kotona, mieluiten useampaan kertaan. Siksi on kätevää, että satuloita saa kotiin kokeiltavaksi viikoksi. Hain viikolla Espoon satula.comista ensimmäiset pari kandidaattia: Prestige D1 ja Albion SKL. Molemmat ovat istuinkooltaan 17" (sen isompaa en uskalla Willin lyhyeen selkään laittaa). Äkkiseltään kun satuloita vertailin, Albion on selvästi kapeampi (vaikka sekin leveydeltään wide), joten epäilin heti, mahtaako siinä leveys riittää. Ja eihän se riittänytkään, vaan satula jäi killumaan turhan korkealle edestä. Höh. One down, one to go.

Liian kapea satula jää liian ylös killumaan edestä. Ei hyvä.


Seuraava potilas oli prestigen D1. Se on aika lailla unelmieni satula, joten kovasti toivoisin sen sopivan Willille. Päätin aikoinaan, että ostan sellaisen satulan, ja etsin sitten siihen sopivan hevosen. Mutta kuinkas sitten kävikään... No, takaisin tähän päivään. Prestige näytti aika kivasti asettuvan hyvään asentoon Willin selkään, ja edestä satulan leveys vaikutti aika sopivalta. Istuimen pituus oli riittävän lyhyt. Takaa kun katsoin, niin en ihan tyytyväinen ollut; paneelit olivat hiukan liian jyrkässä kulmassa Willin selkään nähden, joten satula saattaisi painaa takaa. Kun ujutin käden satulan alle, tuntui myös että satula saattaa olla hiukan liian suora, ja jäädä keskeltä hiukan irti selästä. Voi pettymys. Toppaukset tuntuivat vähän turhan kovilta takaa, joten satulan toppaaminen uudelleen voisi tietysti auttaa. En ollut vielä valmis heittämään toivoa satulan suhteen, joten päätin kokeilla sitä myös ratsain.

Leveämpi satula asettuu parempaan asentoon Willin selässä


Tänään suuntasin siis maneesiin vaihteeksi satuloidun hevosen kanssa. Taluttelin alkukäynnit tuttuun tapaan; säästääkseni Willin selkään, olen oppinut minimoimaan selässä vietetyn ajan. Vesisade (hurraa, helmikuussa!) oli onneksi ehtinyt sulattaa ja tiputtaa viimeisetkin lumet maneesin katolta, joten lumien putoamisen ei pitäisi aiheuttaa ylimääräisiä sätkyjä. Joten ei muuta kuin selkään. Aloitin käynnissä tuttuun tapaaan Willin selän suoristamisen. Hidasta käyntiä, pitäen huolta että itse istun suorassa ja ryhdikkäästi, ja odottaen että hevonen "kerää itsensä" alleni. On vaikea selittää, mitä teen ja mitä hevonen tekee, mutta lopputuloksena hevonen ryhdistäytyy, pyöristyy ja "nousee" allani, ja se tulee höyhenen kevyeksi edestä. Paitsi nyt. Willi venkoili, käveli jäykästi ja painoi kädelle. Pyysin pientä väistöä, ja venkoilu jatkui. Avoista ei tullut oikeastaan mitään. Willi ei selvästikään saanut selkäänsä oikeaan asentoon. Kaiken lisäksi se otti toisella etujalalla lyhyempää askelta kuin toisella. Satula ei selvästikään miellyttänyt sitä. Periaatteen vuoksi pyysin vähän ravia, mutta Willi ilmaisi selvästi, että ei halua ravata. Uskottava se oli, tämä ei ole Willin satula. Tulin alas selästä, ja taluttelin Williä hetken ilman satulaa. Kipusin selkään vielä ilman satulaa, vertailun vuoksi. Willi oli selvästi tyytyväisempi, ja vaikka se edelleen hetkittäin väänsi itsensä vinoksi, oli se kädelle taas tutun pehmeä ja kevyt, ja käynti oli rennompaa. Maanantain (Minin tunnilla, kerron lisää myöhemmin) kaltaisia superhienoja avoja ja sulkuja ei tänään nähty, mutta toisaalta olin jo siihen tyytyväinen, että sain Willin sentään suunnilleen suoraksi ja kevyeksi kädelle.

Oh well, olisihan se ollut liian helppoa jos näin nopeasti olisi löytynyt oikea satula. Toisaalta antoihan tämä osviittaa siihen, mihin suuntaan mennään: Tarvitaan yhtä leveä, mutta hiukan kaarevampi satula, jossa mielellään takaa toppaukset paremmin Willin selän suuntaiset ja pehmeämmät.

4 kommenttia:

  1. Harmi, ettei satulaa löytynyt näin helpolla! Vaikka saattaa tuntua hankalalta, on hyvä, että Willi reagoi noin selkeästi. Etpähän osta huonosti istuvaa satulaa :)
    Onnea metsästykseen!

    VastaaPoista
  2. Juu, herra on kyllä hyvin selkeä mielipiteissään. Jos se on kädelle yhtään raskas tai toispuoleinen edestä, on se aina selvä merkki siitä, että selkä ei toimi oikein. Ja silloin on ihan turha pyytää hevoselta mitään, se ei tule onnistumaan. Joskus musta tuntuu, että meitä on kolme tässä ratsukko-kokonaisuudessa: minä, Willi ja Willin Selkä.

    VastaaPoista
  3. Aikoinaan kun itse kuskasin kokeilusatuloita eestaas, mietin etteikö voisi hevon selästä ottaa jotain kevyttä kipsivalosta ja kuskata sitä liikkeisiin ja sovittaa vaikka joka jeevelin ainoaa satulaa siihen valokseen ja sitten kuskata tallille testiin vain sellaisia, jotka – edes teoriassa – voisivat sopia. Että tällainen idea mulla olis :) Tsemppiä!

    Niin, ja kuten Heli sanoikin, niin onhan se parempi noin, ettei tosiaan tuu vahingossa hankittua ja käytettyä epäsopivaa satulaa – niistäkin kun sitten pahimmillaan saa jos jonkinlaista terveysharmia.

    VastaaPoista
  4. Itse asiassa sellainen härpäke on olemassa, jolla voi tehdä mallin hevosen selästä! Täältä löytyy!

    http://www.fteltd.co.uk/equiform/equiformhow2use.htm

    Ei ole edes hirveen pahan hintainen... Sivulla oli vielä lisäohjeena hilpeyttä herättävä loppukaneetti: "ONLY USE ON HORSES. MOULDING YOUR CHILD OR BEST FRIEND IS DEFINITELY NOT ADVISED."

    Päivityksenä satulan metsästykeen, olen varovaisen optimistinen, koska kokelas nro 3 selässään Willi suostui tekemään avoja ja sulkuja, ja oli hetkittäin oikein kivan tuntuinen suustakin. Tämä kaikki tosin vasta vain käynnissä testattuna. Vapain ohjin kävellessä meni kyllä melkoiselle banaanille koko hevonen, mutta se voi olla vaan ensireaktio ylipäätään satulaan selässä, joten katsellaan viikonloppuna paremmalla ajalla mitä mieltä Willi on satulasta, kun saa ajan kanssa totutella siihen.

    VastaaPoista

Jätä terveiset tai kerro mitä mieltä sinä olet.