torstai 20. helmikuuta 2014

Satulansovitusta, osa 2: Varovaista optimismia

Satulaseikkailut jatkuvat! Hylättyäni ensimmäiset kaksi vaihtoehtoa, kävin nappaamassa satula.comista neljä uutta kandidaattia, parametreillä leveä + kaareva. Saaliiksi sain kaksi Amerigoa (toinen uusi, toinen käytetty), yhden Prestigen (käytetty) sekä yhden Equipen (uusi). Prestige ja uusi Amerigo osoittautuivat heti kättelyssä liian kapeiksi, joten en edes koeratsastanut niitä. Equipe oli hiukan oudon mallinen, ei oikein istunut Willin selkään ja saattoi olla jopa hiukan liian leveä (ainakin lapoihin nähden siipien kulma oli väärä), joten senkin hylkäsin pelkän tallissa tarkastelun jälkeen (ja huokaisin helpotuksesta, hintalappu oli nimittäin vähän pelottava). Jäljelle jäi ihanasti patinoitunut tummanruskea Amerigo, leveys +2 ja istuin 17,5. Kääntelin, tunnustelin, mittailin ja kuvasin kameralla satulaa joka puolelta, enkä keksinyt satulasta oikeastaan mitään vikaa. Satula asettui hyvään tasapainoon selässä, eikä painunut alas kun painoin etukaaresta. Edestä se näytti mukailevan hyvin Willin selän ja kylkien muotoa, jättäen lavoille tilaa. Pituussuunnassa satula mahtui juuri ja juuri, yhtään pidempi satula ei saisi olla. Rungon kaarevuuskin tuntui suht sopivalta, eikä satula jäänyt keskeltä ilmaan. So far so good! Tosin olen ihan amatööri vielä tässä hommassa, mutta onneksi minulla on käytössäni paras mahdollinen asiantuntija, jolta saan hyvin suoraa palautetta; Willi itse. Eli satula selkään ja kokeilemaan.

Ennen satulaan nousua kävimme metsätiellä kävelemässä pitkät alkukävelyt taluttaen, mutta satula selässä. Halusin, että Willi saa rauhassa tunnustella miltä satula tuntuu. Willi käveli reippaasti eikä satula tuntunut häiritsevän sitä. Kun tultiin takaisin maneesille, huomasin kuitenkin, että satula on valunut aika lailla eteen lapojen päälle. No, ei vielä masennuta, korjasin satulan oikealle paikalle ja kiipesin selkään. Selästä käsin alkukäynnit kertovat Willin kanssa jo paljon. Jos satula on huono, Willi ei kävele suoraan eikä astu takajalalla kunnolla etujalan jäljen yli. Nyt Willi tuntui suht rennolta. Kun otin ohjat käteen ja pyysin Williä suoristumaan, se suostui suht nopeasti kasaamaan itsensä alleni. Ei ihan yhtä nopeasti kuin ilman satulaa ratsastaessa, jolloin Willi hakeutuu lähes saman tien oikeaan asentoon kun kerään ohjat käteen, mutta ainakin suoristuttuaan Willi tuntui pehmeältä suustaan molemmille puolille, mitä se ei ole tehnyt muilla satuloilla. Myös avot, sulut ja käyntipiruetit onnistuivat aika kivasti! Varovaisen optimistinen fiilis alkoi hiipiä puseroon... Ekalla sovituskerralla en tehnyt muuta kuin käyntityöskentelyä, mutta olin hyvin tyytyväinen tulokseen. Ainoa kysymys oli satulan valuminen eteen.

Mietin, että olisiko satula kuitenkin aavistuksen verran liian leveä, ja siitä syystä valuu eteen. Seuraavalla kerralla lainasin satulan alle ohuen padin, jossa oli edessä siivekkeet täyttämään lapakuoppia, josko se auttaisi pitämään satulan paremmin paikoillaan. Willi oli kuitenkin heti sitä mieltä, että ei hyvä, joten hetken käveltyäni otin padin välistä pois, ja Willi rentoutui selvästi. Tällä kerralla oli tarkoitus käydä läpi muutkin askellajit. Kun pyysin Williä ravaamaan, se oli aluksi hiukan haluton, mutta suostui kuitenkin pienen muistutuksen jälkeen liikkumaan. Ensin pyysin ympyrällä sitä pitämään selän oikeassa asennossa, mutta Willi tuli hiukan raskaammaksi kädelle ja halusi painua etupainoiseksi. Ajattelin, että annan sen hetken tunnustella ravaamista satulan kanssa vapaammin, joten annoin sen jolkotella hissukseen kevyellä ohjastuella, mutta juurikaan vaikuttamatta ohjilla uraa pitkin ympäri maneesia. Willi rentoutui hiukan, ja tuntui liikkuvan suhteellisen halukkaasti. Kun vaihdoin suuntaa vasempaan, se lähti ravaamaan jo selvästi halukkaammin, mutta tahditti ravia aavistuksen verran. En tiedä johtuiko se satulasta, siitä että en vahtinut Willin selän asentoa, vai siitä, että Karkin ja Willin välisen "keskustelun" jäljiltä Willin vasen takanen oli saanut hiukan osumaa, joten en sen kummemmin vielä hätääntynyt. Kokeilin laukannostoakin, näiden kanssa on ollut vaikeuksia. Hiukan Willi vastusteli, mutta parin yrityksen jälkeen se suostui laukkaamaan. Istuin ensin kevyessä istunnassa, mutta kun tuntui, että laukka pyöri hyvin, istuin pikkuhiljaa alas satulaan. Ihana tunne, pitkästä aikaa tuntui siltä että ratsastan oikeasti, kun niin pitkään olen tehnyt enimmäkseen vain käyntityöskentelyä! Willillä on ihanan hidas ja pyörivä keinuhevoslaukka, joten siellä on tosi miellyttävää istua. Laukan jälkeen ravikin tuntui tosi paljon paremmalta, myös vasempaaan kierrokseen, ja annoin Willin ravata aika reippaasti. Mini jos olisi nähnyt, olisi varmaan tullut noottia että ei niin kovaa ja ei niin matalassa muodossa, hevonen ,menee etupainoiseksi ja kuolaimen alle, mutta halusin hetken nautiskella Willin isosta ravista!

Kun hyppäsin alas selästä, oli satula taas selvästi liian edessä. Höh, millähän sen saisi pysymään paikoillaan? Tallissa tarkastelin vielä tilannessa, ja oikeastaan aika ilmiselvää oli, että ainakin satulavyö on yksi syypää satulan valumiseen. Itse asiassa kun tarkemmin ajattelen, Willillä tuskin mikään satula pysyy kunnolla paikallaan, ellei sille laita kunnolla muotoiltua S-vyötä. Miten en ollut sitä ennen ajatellut?! Nyt minulla on ollut käytössä Mattesin asymmetrinen lampaankarvavyö, jossa on muotoilu vyön etureunassa antamassa etujaloille ja kyynärpäille tilaa, mutta vyön takareuna on suora, joten vyö valuu väistämättä Willin kaltaisella pallomahalla eteenpäin vetäen satulaa mukanaan. Olin jotenkin kuvitellut, että vyö olisi riittävän muotoiltu ja hevoselle mukava. Kun satulan asettaa oikealle kohdalle selkään, ja antaa vastinhihnojen pudotaa vapaasti suoraan alaspäin, jäävät ne aika paljon taaemmas, kuin mihin loogisesti satulavyö asettuisi kainalosta katsottuna. Willillä on siis selkä ja lavat väärässä kohdassa etujalkoihin nähden, paha rakennevika! :P Laitoin vielä vyön hyvin löysästi kiinni niin, että vyö ja etummainen vastinhihna asettuvat pystysuoraan linjaan, ja kyllä, vyö jää aivan liian taakse mahan päälle, joten kun vyötä kiristää, se ei mitenkään voi pysyä paikallaan. Ongelma ei ole ennen ollut näin selvä, onkohan mahdollista, että ongelma on tullut esiin vasta nyt, kun Willin selkä on pyöristynyt ja lapakuopat täyttyneet? Willin edellinenkin satula alkoi vähän valua eteenpäin, mutta oliko se sen verran liian kapea, että ei päässyt näin nousemaan lapojen päälle? En tiedä, arvailuahan tämä vaan on, mutta nyt joka tapauksessa etsitään sen oikean satulan lisäksi sitä oikeaa satulavyötä!

Satula, vyö ja pallomaha. Hetken harkitsin jo pallon photoshoppaamista sievemmäksi, mutta kai se täytyy tunnustaa karu totuus; hevoseni on liian lihava! Mutta vaikka maha olisi solakampi, on satulavyön luonnollinen paikka edempänä, joten Willi tarvitsee ns. mutkavyön.


Kävin tänään palauttamassa satulat, ja kuvien perusteella satula.comin asiantuntija vahvisti omat arvioni: Amerigo näyttää hyvältä Willin selässä, mutta ilman muuta tarvitsee muotoillun satulavyön (nolotti näyttää kuvia Willin pallomahasta, se on pakko laittaa nyt dieetille!!!) Hän ehdottikin, että otan Amerigon vielä toiseksi viikoksi, ja sain mukaan Passierin muotoillun vyön. Ongelma vaan on, että Willi on niin iso, että monessakaan liikkeessä ei ole valmiina tarpeeksi pitkää mutkavyötä, ja tämäkin testivyö on vähän naftinlainen. Ajoin vielä tallin kautta kotiin, ja sovitin nopeasti satulaa ja vyötä. Se riittää juuri Willin ympäri, mutta soljet jäävät aika lähelle kyynärpäitä. Pitkäaikaiskäyttöön en tätä vyötä ottaisi, mutta kyllä sillä uskaltaa kokeilla, pysyykö satula yhtään paremmin paikoillaan. Eli toivoa on vielä! To be continued...

3 kommenttia:

  1. No voi pöh, ja turhautumien turhautuma. Mutkavyö testattu, tuloksena :_hyvin_ tyytymätön hevonen. Willi ei pystynyt kävelemään kunnolla, eikä se suostunut edes pysähtymään kunnolla, kun vaan venkoili ja painoi kädelle. Satula pysyi paremmin paikoillaan, tosin käveltiin vaan, koska Willi oli käynnissäkin niin venkura, että turha oli edes yrittää ravata. Kaiken kukkuraksi Willi potkaisi heti alkuun pari kertaa taakse, joten heräsi epäily, että onko satula sittenkin liian pitkä ja painaisi lannerankaa, ja se näkyisi vasta nyt, kun satula ei valu eteen. Löysäsin vyön niin löysälle, kun vaan uskalsin, mutta ei auttanut. Ilman satulaa hevonen oli taas heti paljon tyytyväisempi, pystyi kävelemään rennosti ja oli kevyt kädelle. Jos joku just nyt tulis tekemään tarjouksen, voisi lähteä hevonen halvalla... Sitten voisi rauhassa palata vanhan rakkaan harrastuksen pariin, joka on jäänyt hevosen ostamisen jälkeen harmillisen vähiin. Tarkoitan nimittäin ratsastusta...

    VastaaPoista
  2. Mitäs jos kokeilet samaa satulaa pienemmällä istuimella eli lyhyempänä? Prestigen videoissa oli selitetty hyvin miksi heidän D1 on kaareva takaa ja kuuluukin jäädä irti hevosesta, koska silloin lantiolla on tilaa liikkua. Kun satula on liian pitkä, pääsee liikkuva lantio siirtämään sitä eteenpäin. Hyvin loogista musta!

    Joka tapauksessa ihan mahtavaa, että löysit satulan, jolla pystyit ratsastamaan! :)

    VastaaPoista
  3. Joo, olen metsästänyt markkinoilta kissojen ja koirien kanssa josko löytyisi vastaavaa hiukan lyhyempänä, ja nyt saattaa olla että sellainen olisi tulossa sovitukseen. Valitettavasti sopivaa satulavyötä ei vielä ole, joten katsellaan miten sovitus sujuu. Olen myös kysellyt Amerigon edustajalta, miten mittatilaussatulan tilaaminen käytännössä tapahtuu, mutta budjetin kannalta olis toki parempi jos löytyisi valmiiksi sopiva käytetty. Nuo Amerigot on myös käsittääkseni suunniteltu hyvin lyhyeen selkään sopiviksi ja paneelit nouseva takaa pyöreästi ylös, eikä niissä ole sellaisia taka-gussetteja kuin joissain satuloissa (mikä ihme niiden idea ylipäätään on?). Willillähän oli juuri tuo D1 kun ostin sen, mutta se on ihan liian pitkä ja kapea. Sovitin lyhyempää ja leveämpää, mutta siinä on liian suora runko, joten vaikka mun takamus kovasti siitä tykkäisikin, ei se sovi Willille.

    VastaaPoista

Jätä terveiset tai kerro mitä mieltä sinä olet.