sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Pönttö

Monta tekstinpätkää satuloista, ratsastuksesta ja ties mistä on kesken, mutta halusin tänään tulla purkamaan teille, että Willin on viime päivät ollut taas ihan pönttö. Metsätiellä kävelyt on olleet hetkittäin huvittavaa pörhellystä, mutta välillä on ihan vakavasti pitänyt keskustella siitä kuka määrää vauhdin ja suunnan. Onhan se hienoa, että Willi haluaa liikkua ja esittelee omaa versiotaan piaffista ja passagesta, mutta mä en välittäisi olla silloin jäisellä tiellä ja roikkua liinan päässä tuntien itseni rukkaseksi, jota Willi yrittää riepoa mielensä mukaan. Onneksi me ollaan harjoiteltu maneesissa paljon "prrrr, seis!"-harjoituksia, porkkanapoleteilla vahvistettuna, joten meidän meno on ollut lievästi sanoen nykivää; Willi pörisee, alkaa steppailla, haluaa ravata, pyörähtää mun eteen tielle poikittain (onneksi ei ryysi eteenpäin, vaan pyörii mun ympärillä), mä pyydän sitä pysähtymään, ja herra saa namin. Pysäyttäminen siis on toistaiseksi toiminut, rauhalliseen käyntiin hidastaminen ei. Mielessä on käynyt sekin vaihtoehto, että onko Willi vain keksinyt tavan lypsää multa porkkanoita, mutta en usko että hevonen osaisi olla noin laskelmoiva.

Tänään tuli mitta täyteen, kun tarhasta hakiessa sama show oli käynnissä, ja piti ihan laittaa riimunnaru turvan ympärille, että päästiin yhtä matkaa talliin. Ja huom. normaalisti se kävelee varsin nätisti ja verkkaisesti löysällä narulla mun perässä. Viimeisetkin kauran rippeet on jo poistettu Willin ruokinnasta, ja se elää tällä hetkellä pelkällä heinällä ja greenline/fiberline-mössöllä, joten ruuasta ei enää voi olla kyse. Olen pidemmän aikaa jo pohtinut Willin laittamista takaisin laumaan, mutta hokkiaika ja menneisyyden huonot kokemukset (ei tosin Willin kanssa) ovat pelottaneet. Tänään päätin, että pakkohan se on vaan kokeilla, laumaelämän edut on niin kiistattomat, että pakko uskaltaa ottaa riski. Willi oli jo syksyllä jonkin aikaa ruunalaumassa, eikä silloin tullut mitään isompia konflikteja, mutta sen jälkeen laumaan on liittynyt uusi hevonen, jonka kanssa Willi ei ole ollut yhdessä. Kyseinen hevonen (Karkki) sattuu vielä olemaan aika hiljattain ruunattu suomenhevonen, joten sen kanssa voisi tulla alkuun pientä kärhämää.

No, ei muuta kuin Pönttö sinne muiden sekaan, ja kädet ristiin kyynärpäitä myöten. Niin kuin arvelinkin, muiden hevosten kanssa Willi kävi vaan nopeasti nuuskuttelemassa, että heippa taas, pitkästä aikaa, mutta Karkin kanssa mentiin jonkin aikaa piirileikkiä. Enimmäkseen pientä kiljumista ja etujaloilla huitomista, mutta kertaalleen herrat olivat myös takapuolet vastakkain ja kaviot heiluivat molemmilla. Kumpikaan ei onneksi ladannut ihan täydeltä laidalta, vaan taisi olla enemmän isottelua ja uhkailua, eikä pahempia osumia tullut. Sen jälkeen mentiin hetki peräkanaa, mutta hissukseen kävellen, niin että Willi tutkaili ympäristöä, ja Karkki kulki perässä vahtien uutta tulokasta. Onneksi tarhassa on paljon tilaa, ja Willi näytti osaavan väistää, eikä jäänyt tappelemaan takaisin. Seurailin poikien touhuja reilun puolen tunnin ajan, ja lopulta näytti jo siltä,  että Willistä ja Karkista voisi tulla jopa kaverit. Ainakin ne leikkivät jo hetken "nypitään toisiamme riimuista"-leikkiä aika rauhaisan oloisesti. Pitää vaan katkaista Willin tarhariimusta turparemmin ylimääräinen vapaana lepattava pää, Karkki sai siitä lärpäkkeestä vähän turhan hyvä otteen. Tulee pian Willille niskaan vammoja, kun koittaa kiskoa itseään irti jääräpäisen suomiputen otteesta. Olisi taas pitänyt olla kamera valmiina, oli aika huvittava näky, kun Karkki roikkuu Willin riimussa leuan alta ja Willi puolestaan nyppii Karkin riimua turvan päältä. Vielä kun Karkki on hädin tuskin hevosen mitoissa, joten kokoeroakin pojilla on.

Huomenna Willi saa mennä heti aamusta poikien laumaan, ja toivotaan että pojat osaavat käyttäytyä niin että tästä voisi tulla pysyvämpi järjestely. Onhan se ihan eri asia että Willi liikkuu laumassa ja sillä on tekemistä ja aktiviteetteja, sen sijaan että se töröttäisi päivät pitkät yksin pienessä hiekkatarhassa. Josko mua sitten odottaisi illalla vähän tyynempi hevonen, kun on saanut päivän painia ulkona poikaporukassa.

Willi pääsi kesällä laitumella harjoittelemaan laumassa elämistä. Tässä rapsutuskaverina karsinanaapuri zemaituka-ruuna Hugo, yksi ruunalauman jäsenistä.

1 kommentti:

  1. Update: Ei mennyt ihan putkeen poikien yhteiselo, joten Willi siirtyy takaisin omaan tarhaan... Sen verran oli reikiä ja potkujälkiä, että en jää odottelemaan katkenneita raajoja ja muita pahempia vammoja. Nyt näyttää siltä, että selvittiin hokinrei'illä mahassa ja pienemmillä ruhjeilla muualla kropassa. Voi surku. :(

    VastaaPoista

Jätä terveiset tai kerro mitä mieltä sinä olet.